Ruotsin Metsäviraston metsiensuojelupäätökset putosivat viime vuonna jyrkästi supistuneen rahoituksen vuoksi.

Yksityismaiden pääasialliset suojelumenetelmät ovat joko elinympäristö- tai luonnonsuojelusopimuksia.

Elinympäristön suojelusopimus on pienialaisten, mutta luontoarvoiltaan merkittävien kohteiden suojelumenetelmä. Korvaus on 125 prosenttia maan arvosta.

Luonnonsuojelusopimus on määräaikainen ja korvauksen suuruus riippuu sopimuksen pituudesta. Pisimmän, 50-vuotisen sopimuksen korvaus on 60 prosenttia alueen arvosta.

Viime vuonna Metsävirasto päätti 1 424 hehtaarin suojelusta. Alasta luonnonsuojelusopimuksia oli 290 hehtaaria, mikä on vain noin neljäsosa vuoden 2018 määrästä.

Luonnonsuojelusopimuksia on tehty kaikkiaan 39 000 hehtaarille vuodesta 1993 saakka. Luonnonsuojelusopimuksilla suojellusta alasta suurin osa, lähes 18 400 hehtaaria, on luonnontilaista tai lähes luonnontilaista havumetsää.

Vuodesta 1994 tehdyillä elinympäristön suojelusopimuksilla on suojeltu 31 900 hehtaaria. Viime vuonna lisäystä tuli 1 134 hehtaaria, mikä on lähellä kymmenvuotiskauden keskiarvoa.

Kaikista elinympäristön suojelusopimuksista kaksi kolmasosa kuuluu kategoriaan luonnontilainen tai lähes luonnontilainen aarniometsä.

Viime vuoden suojelusopimuksista valtio maksoi maanomistajille kompensaatiota yhteensä 172 miljoonaa kruunua eli noin 15,5 miljoonaa euroa, mikä on lähes 11 000 euroa hehtaaria kohden.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.