Suomen metsäkeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Tapion yhteishanke ryhtyy selvittämään metsän pidennetyn kiertoajan mahdollisuuksia ja menetelmiä metsien hiilensidonnassa.
Metsän kiertoajan pidentäminen nykyisistä suosituksista on metsänomistajalle nopea ratkaisu ylläpitää ja kasvattaa metsien hiilensidontaa. Menettelyyn parhaiten soveltuvista kohteista ja tuhoriskien hallinnasta kaivataan kuitenkin uutta tietoa.
Pidennetyllä kiertoajalla on mahdollista lisätä nopeasti metsien hiilivarastoa ja -nielua. Lisäksi pidennetty kiertoaika mahdollistaa järeän puuraaka-aineen tuotoksen lisäämisen ja erikoispuun kasvatuksen, joita voidaan käyttää pitkään hiiltä varastoiviin tuotteisiin.
Monimuotoisuuden kannalta hyötyjä ovat lahopuun ja kookkaiden lehtipuiden määrän lisääntyminen, sekä peitteisen metsäalan lisääntyminen vuotuisten uudistamispinta-alojen pienentyessä.
”Onnistuneilla metsänhoitotoimenpiteillä on suora vaikutus ilmastoon, sillä hyvin kasvava ja runsaspuustoinen metsä sitoo tehokkaasti hiiltä. Tavoitteenamme on helpottaa metsänomistajien ja metsäammattilaisten päätöksentekoa, kun käytännön ratkaisujen vaikutukset voidaan arvioida aiempaa paremmin. Hankkeessa tuotettua tietoa jalkautetaan esimerkiksi metsänhoidon suositusten kautta”, toteaa hankkeen projektipäällikkö Tommi Tenhola Tapiosta.
Hankkeessa saadaan tietoa erilaisten metsikkötyyppien soveltuvuudesta pidennetyn kiertoajan harjoittamiseen sekä pidennettyjen kiertoaikojen vaikutuksista metsävarojen kehitykseen ja metsien hyödyntämismahdollisuuksiin. Näiden pohjalta määritellään kohdetyypeittäin kasvatusstrategiat, jotka tuovat tarkennettua sisältöä nykyisiin metsänhoidon suosituksiin.
Pidennetyn kiertoajan mahdollisuudet ja menetelmät metsien hiilensidonnassa -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Sama ongelma näissä aina, metsä nähdään hiilivarastona vaikka varastoa pitäisi kerryttää puutuotteisiin ja pitää metsä koko ajan kovassa kasvussa nieluna. Lisäksi fossiilisten korvaamisessa uusiutuvilla tuotteilla riittää työsarkaa eikä siihen päästä museoimalla puut metsään.
Juuri näin. Aika outoa, että kasvatetaan puita kauan, jolloin niitä voitaisiin säilöä pysyviin rakenteisiin, mutta ajatus onkin jättää ne tuhoutumaan metsiin.
Onko tutkijoilla jotain uutta tietoa kirjanpainajista? Yleinen tieto tähän mennessä on se, että kuusikoiden uudistamista pitäisi aikaistaa. Entä tyvilaho? Eikö siitäkään ole enää huolta?
Meikäläisen ymmärryksen mukaan, kun puu kaadetaan, niin kanto jää maahan. Kun viereen kasvaa uusia puita, niin niiden juuristot lisäävät maaperän hiilivarastoa.
Sen verran noin vinkiksi voin kertoa, että männikköä voi kasvattaa pitempään. Sen uhkana on yleensä abioottiset riskit. Hiilisidonnan kannalta turha homma. Uusi, metsä uusine juuristoineen sitoo hiiltä paremmin ja hakkuut tuottavat laajalti tuloa ja työtä.
Tietysti koko homma on periaatteellisessa mielessä täysin järjetön. Jokainen tietää, että, jos puuta ei hakata Suomessa, niin sama puumäärä hakataan jossain muualla. Ei auta Suomen puiden säilöminen yhtään globaalisti. Meiltä jää työtä ja tuloa saamatta.
Kaikki panostus pitäisi keskittää metsiemme kasvun tehostamiseen. Silloin voisimme sekä säilöä hiiltä pysyviin rakenteisiin että korvata fossiilisista raaka-aineista tehtäviä tuotteita.
Pidennetty kiertoaika hiilitaseen parantamiseksi toimisi silloin, jos hakataan kasvatusmetsiä aukoiksi liian aikaisin . Kuka alkaa vapaaehtoisesti jatkaa 04-khl:n talousmetsän kasvatusaikaa yli optimin , kun se pitää tehdä omalla kustannuksella eikä kuitenkaan vaikuta kokonaisuuteen (kuten edellä on todettu) mitään ?