Ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriöt julkaisivat helmikuun alussa oppaan vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyvistä käytännöistä. Hiilensidonta ry on huolestunut paitsi oppaan akateemisesta tulokulmasta – toimijoiden käytännön näkemyksiä ei opasta tehtäessä juuri kuultu – myös siitä, ettei opas tuo ratkaisua kaksoislaskentakysymykseen.
Kaksoislaskennalla tarkoitetaan saman hillintätuloksen laskemista useampaan kertaan, kaksinkertaisen liikkeellelaskun, käytön tai hyväksiluvun kautta.
Oppaassa todetaan, etteivät yritykset voi käyttää suomalaista kompensaatiota tukemaan niiden pyrkimystä hiilineutraaliuteen. Syynä tähän on kaiken Suomen metsien hiilensidonnan kuuluminen valtiolle. Koska sidottu hiili käytetään valtion tavoitteiden saavuttamiseen, metsänomistaja ei voi myydä sitä kellekään.
Huolena on, että kysynnän tyrehtyessä vapaaehtoisen hiilensidonnan markkinat valuvat pois suomalaisilta toimijoilta ja metsänomistajilta.
Yhdistys odottaa seuraavalta hallitukselta ripeitä toimia tilanteen korjaamiseksi.
”Seuraavan hallituksen on ratkaistava kaksoislaskentaongelma kansallisella tasolla esimerkiksi vapaaehtoisten kompensaatioiden rekisterillä. Jahkaillessamme Suomi tuhoaa mahdollisuutensa tuottaa laadukkaita ilmastonpelastamispalveluita samaan aikaan, kun globaalit hiilensidonta- ja kompensaatiomarkkinat kasvavat lähitulevaisuudessa kovaa vauhtia”, toteaa yhdistyksen puheenjohtaja Matti Toivonen tiedotteessa.
Vuonna 2021 perustettu Hiilensidonta ry on alan yritysten toimialajärjestöksi. Yhdistyksen tehtävänä on edistää muun muassa vapaaehtoisen hiilensidonnan toimintaedellytyksiä, harjoittaa alan edunvalvontaa ja organisoida tutkimushankkeita.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tämä hiilensidontakompensaatio on puhdasta anekauppaa. Jos suomalainen metsänomistaja jättää metsäänsä hakkaamatta sitoakseen siihen hiiltä, sama puumäärä hakataan jossain muualla. Samalla tämä ”pössyttelijä” jatkaa saastuttamistaan entiseen tyyliin, kun pitäisi pienentää päästöjään. Jatkaa siis huonotapaista elämäänsä kuten ne saksalaiset porvarit, joiden vuoksi Luther käynnisti uskonpuhdistuksen.
SItten suomalaisen metsänomistajan metsän kasvu heikkenee, kun metsiä pitäisi kasvattaa entistä tehokkaammin, jotta voitaisiin korvata fossiilisilla tuotettuja.
Yksittäinen metsäkohde on sitä paitsi äärettömän epävarma hiilivarasto. Monet tuhot saattavat tuhota kerralla koko varaston.
Häviävinä ovat siis ilmasto, suomalaisten työllisyys ja kansatulo. Kukahan on voittaja?