WWF:n mukaan Suomen ja Ruotsin hallitukset ovat epäonnistumassa vanhojen metsien suojelussa. Luontojärjestön raportissa esitetään, että suurin osa sellaisista metsistä, jotka EU:n biodiversiteettistrategian mukaan tulisi suojella, on jäämässä suojelematta.

Tuore raportti sisältää toimintasuosituksia maiden hallituksille, Euroopan komissiolle ja yrityksille.

”Valtio ei halua kuunnella tiedemiehiä. Se yrittää asettaa vanhojen metsien suojelun kriteerit niin korkealle, että suojeltavaa ei löydy”, WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen totesi torstaiaamuna Teamsin välityksellä pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

”Kun valtio epäonnistuu suojelussa, vastuu siirtyy yrityksille ja metsänomistajille. Yritysten tulee pitää huoli siitä, että ne eivät hanki puuta näistä metsistä.”

Tilaisuudessa esiintyi myös Peter Roberntz, Ruotsin WWF:n johtava metsäasiantuntija. Hänen mukaansa Ruotsin valtio perustelee vanhojen metsien hakkuita neljällä tavalla: metsäteollisuuden toimintaedellytysten ylläpitämisellä, biotaloustuotannon kehittämisellä, hiilensidonnalla ja -varastoinnilla sekä metsänomistajien oikeuksien suojelemisella.

Roberntz huomautti, että luontoturismi kärsii hakkuista ja että metsäteollisuuden rinnalla sen vaikutus kansantalouteen on hyvin merkittävä. Hänen mukaansa tämä puoli sivuutetaan poliittisessa päätöksenteossa.

Kartoituksia pohjoisessa

Etelä-Suomessa on jo enimmäkseen suojeltu se, mitä vanhoista ja luonnontilaisista metsistä on jäljellä. Niinpä WWF:n huomio on kääntynyt Lappiin, jossa valtio on merkittävä metsänomistaja.

Koneen Säätiön rahoittamat Luonnonmetsä- ja Sápmi-työryhmät ovat kartoittaneet metsiä. Kartoituksissa saamelaisalueelta on löytynyt 180 000 hehtaaria vielä suojelematonta, tuottoisaa metsämaata, joka Sápmi-työryhmän mukaan tulisi suojella.

”Poronhoito on saamelaiskulttuurin kulmakiviä, ja se kärsii hakkuista. Vanhat metsät ovat hyviä sienialueita ja siksi tärkeitä porotaloudelle”, Sápmi-työryhmän Jan Saijets totesi.

Tampereen ammattikorkeakoulun metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi huomautti tiedotustilaisuudessa, että Metsähallituksen vuotuiset hakkuumahdollisuudet ovat nousemassa puuston kasvun kiihtymisen myötä kuudesta miljoonasta kuutiometristä seitsemään, joten suojelun laajentamisen taloudelliset vaikutukset olisivat mitättömät.

”Valtion metsistä kartoituksissa löydettyjä arvokkaita elinympäristöjä on vain 12 prosentilla potentiaalisessa puutuotantokäytössä olevasta metsämaasta.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.