WWF:n Suomen osasto esitteli huhtikuussa Twitterissä kuvia metsälakikohteista, jotka on hakattu täysin puuttomiksi nykylain aikana. WWF:n mukaan kuvissa oli metsälain 10. pykälän suojelemia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, kuten puroja ja noroja, joiden ominaispiirteet tulisi lain mukaan säilyttää hakkuissa. Nyt hakkuussa pystyyn jätettävät suojakaistat puuttuivat kokonaan.

Epäillyistä lakirikkomuksista on tehty ilmoitus metsäviranomaiselle eli Suomen metsäkeskukselle, sanoo WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu. Hänen mukaansa Metsäkeskus kuitenkin painaa usein villaisella metsäelinympäristöjen hävittämistapauksia.

”Tulkinta siitä, mikä kohde täyttää metsälain elinympäristökriteerit, on vedetty niin tiukalle Metsäkeskuksessa, että erityisen tärkeitä elinympäristöjä saa hakkuussa hävittää. Perusteena voi olla myös, että hakkuu menee lain salliman käsittelyn piikkiin.”

Metsäkeskuksen mukaan lakirikkomusten selvittäminen ei ole yksinkertaista.

”Hakkuun jälkeen on usein varsin vaikea arvioida muun muassa sitä, kuinka luonnontilaisen kaltaista hakatun kohteen puusto on ollut”, kertoo Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen.

Partasen mukaan Metsäkeskus on viime vuosina selvittänyt muutamasta kymmenestä reiluun sataan epäiltyä metsälakirikkomusta vuosittain. Näistä keskimäärin parikymmentä on ollut kymppipykälän erityisiä elinympäristöjä.

”Poliisitutkintaan asti metsälakirikkomuksia etenee vuosittain joitakin kymmeniä”, Partanen kertoo.

Turvaamisvelvollisuus koskee myös metsänomistajaa

WWF:n sosiaalisessa mediassa esittelemistä epäillyistä hakkuurikkomuksista Partasella ei ole tällä hetkellä antaa tarkempaa tietoa. Jos lakirikkomusilmoitusten määrää vertaa hakkuiden kokonaismäärään, ilmoituksia tulee Partasen mukaan vähän.

Metsänhakkuuaikomuksia kirjataan vuosittain noin 120 000 kappaletta. Aikomusilmoitus on voimassa kahden vuoden ajan.

”Niiden lukujen perusteella, mitä tiedetään, lakikohteet huomioidaan hakkuissa hyvin. Sitä emme tietysti tiedä, mikä määrä rikkomuksia jää meiltä pimentoon.”

Metsälain rikkomisesta voi saada rangaistukseksi sakkoja tai enimmillään vankeutta. Hakkuuoikeuden haltijalla ja metsänomistajalla on velvollisuus turvata metsälakikohteen säilyminen.

”Joissakin tapauksissa lakirikkomuksesta on tullut seuraamuksia kaikille: niin maanomistajalle, hakkuuoikeuden haltijalle, leimikon suunnittelijalle kuin puunkorjaajalle”, Partanen kertoo.

WWF: metsälaissa ongelmia

WWF:n Kuntun mukaan metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen sijainnista tulisi tehdä uusi kartoitus. Kunttu viittaa arvioon, jonka mukaan metsälakikohteiden todellisesta lukumäärästä on jäänyt aiemmin kartoittamatta noin viidesosa.

”Metsälain perusongelmia ovat lakikohteiden rajaaminen lähtökohtaisesti pienialaisiksi, hakkuiden salliminen lakikohteilla niiden pienuudesta huolimatta ja puutteellinen lista erityisestä elinympäristöistä. Listaa tulisi täydentää esimerkiksi ruohokangaskorvilla, kaikilla aito- ja nevakorvilla sekä joenvarsimetsillä.”

Kuntun mukaan metsälakikohteiden hakkuissa on ongelmia erityisesti runsaspuustoisimpien elinympäristöjen, kuten purojen, norojen, lähteiden ja korpi- sekä lehtolaikkujen ympärillä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.