Tuore väitöstutkimus vahvistaa, että hirvikannan koko on merkittävin hirvikolareiden määrään vaikuttava tekijä.

– Eri hirvieläinlajien alttius joutua kolareihin kuitenkin vaihtelee: valkohäntäkauriiden todennäköisyys jäädä auton alle on suurempi kuin hirvellä ja lähes kaksinkertainen metsäkauriiseen verrattuna, Helsingin yliopistossa aprillipäivänä väittelevä Milla Niemi kertoo.

Hirvien kanssa kolaroidaan erityisesti syys-lokakuussa ja alkukesän aikana. Henkilövahinkoihin johtaneita hirvikolareita tapahtuu kuitenkin suhteellisesti eniten kesän kuukausina, todennäköisimmin suurten tilannenopeuksien seurauksena.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin tarkemmin alkukesän hirvikolaripiikin ajoittumista. Kolarimäärät kääntyvät hiljaisen talvikauden jälkeen nousuun huhti-toukokuussa. Kolarihuippu osuu alueesta riippuen keskikesälle, eteläisessä Suomessa pohjoista aikaisemmaksi.

”Kolareiden tarkempi ajoitus kuitenkin vaihtelee vuosittain. Lämpiminä keväinä onnettomuushuippu saavutetaan aiemmin kuin kylminä”, Niemi toteaa.

Hirvikolareihin vaikuttavat kannan koon ohella monet muutkin tekijät. Niiden ennaltaehkäisyssä tarvitaan Niemen mukaan kannanhoidon lisäksi autoilijoiden valistuskampanjoita sekä eläinten liikkumistarpeen huomioimista tiesuunnittelussa.

”Yksi lupaavimmista rakenteellisista ratkaisuista ovat eläinten käyttöön tarkoitetut yli- ja alikulut”, väitöstutkimuksesta ilmenee.

Myös vesistösiltojen alle jätettävät kuivan maan kaistaleet – kuivapolut – vähentävät tehokkaasti eläinten liikennekuolleisuutta.

METSÄLEHTI

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.