Jyväskylän yliopistossa väittelevä Mikko Kuronen esittelee uusia menetelmiä pistekuvioiden tilastolliseen analyysiin. Niiden avulla saadaan nykyistä yksityiskohtaisempaa tietoa myös metsistä.

Nykyisen maalaserkeilauksella toteutetun metsien inventoinnin heikkous on, että laserkeilain ei näe puiden taakse. Havaitsemattomien puiden määrää koealalla voidaan vähentää keilaamalla useita kertoja, mutta aineistojen yhdistäminen vie aikaa.

Toisaalta yhdellä keilauksella ei voida tietää, paljonko puita jäi havaitsematta, ja yksinkertainen pelkästään havaituista puista laskettu puustotunnusten arvio on harhainen.

Kuronen esittää väitöskirjassaan uuden menetelmän tämän harhan korjaamiseen. Menetelmä toimii hyvin täydellisen satunnaisessa metsässä.

Väitöskirjatyössä tutkittiin taimien sijainteja jatkuvapeitteisinä kasvatetuissa metsissä. Tutkimuksessa havaittiin, että taimia esiintyi vähemmän suurten puiden välittömässä läheisyydessä.

Lisäksi taimettuminen havaittiin ryvästyneeksi. Vaikka taimia kokonaisuudessaan saattaa olla paljon, voi silti jäädä alueita, joilla taimia on hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.