Metsän maisema-arvoa voidaan lisätä metsänkäsittelyllä, etenkin jos se kohdistuu tiheään, hoitamattomaan puustoon, osoittaa maa- ja metsätaloustieteiden maisterin Harri Silvennoisen väitöstutkimus.

Silvennoisen mukaan suomalaiset pitävät eniten järeästä ja suhteellisen harvapuustoisesta mänty- tai koivumetsästä, jonka pohjaa elävöittää kuusialikasvos. Sen sijaan liian tiheä puusto ei miellytä silmää.

Ekologisesti kestävä ei ole aina esteettistä. Esimerkiksi taajamien ulkoilumetsissä ei välttämättä arvosteta kuolleita maa- ja pystypuita.

Metsän uudistaminen rumentaa aina maisemaa. Maisema-arvon romahtaminen on kuitenkin kohtalaisen lyhytaikaista, kun sitä vertaa metsän koko kiertoaikaan.

”Luontainen uudistaminen siemenpuustolla on maisemallisesti selvästi parempi vaihtoehto kuin avohakkuu ja metsän viljely. Taimettunut siemenpuumännikkö saatetaan kokea joissain tilanteissa jopa kauniimpana kuin uudistuskypsä kuusikko”, Silvennoinen toteaa.

Silvennoisen väitöstutkimus osoittaa myös, että sama metsikkö saatetaan kokea hyvin erilaisena kesä- ja talviasussaan. Talousmetsät näyttävät soveltuvan virkistys- ja matkailukäyttöön selvästi paremmin talvella lumen aikaan kuin kesällä.

Harri Silvennoisen metsäsuunnittelun alaan kuuluva väitöskirja Metsämaiseman kauneus ja metsänhoidon vaikutus koettuun maisemaan metsikkötasolla tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa 14. kesäkuuta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.