Liito-oravan elinympäristöjen suojelu nykykäytännöillä on tehotonta, tuoreessa väitöskirjassa todetaan. Sanna Mäkeläisen väitöstyön mukaan suojelutason parantamiseksi tarvittaisiin suurempien metsäalueiden jättämistä liito-orava esiintymän ympärille.

Tutkimuksessa havaittiin, että Etelä-Suomessa ympäristöviranomaiset tiesivät vain harvoin liito-oravan esiintymisestä hakkuualueella. Lisäksi selvisi, että vaikka liito-oravan esiintymisalue olisi rajattu oikein hakkuiden ulkopuolelle, alueen asuttaminen ei jatkunut hakkuun jälkeen. Syytä tähän ei vielä tiedetä.

Tutkimuksissa kävi myös ilmi, että liito-orava ei vältä kaupunkimaisia olosuhteita. Edellytyksenä kuitenkin on, että tarjolla on sopivaa metsää, jota pitkin orava voi liikkua ja josta löytyy sopiva pesäkolo. Jos liito-oravien reittien varrella on kaupunkimaista elinympäristöä, ne liikkuvat nopeammin ja pitempiä matkoja. Tutkimuksen mukaan mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että oravat olisivat kaupunkimaisuudesta erityisesti kärsineet.

Sanna Mäkeläisen väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 29.4. Sähköinen julkaisu on luettavissa tästä.

METSÄLEHTI

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.