Laserkeilausaineistoista saadaan runsaasti tietoa suometsänhoidon ja ojien kunnostuksen suunnitteluun, Mikko Niemen tuoreessa väitöskirjassa todetaan. Esimerkiksi laserkeilauksen tuottama 3D-pistepilvi tarjoaa erinomaisen aineiston biomassan määrän ja laadun arviointiin, heikkotuottoisten alueiden tunnistamiseen, pintavesien virtauksen mallintamiseen ja kosteiden maastonkohtien kartoittamiseen.

Laserkeilauksen vahvuus muihin kaukokartoitusmenetelmiin verrattuna on sen kyky tuottaa tarkka korkeusmalli maanpinnasta. Korkeusmallista laskettuja, kohteen lähiympäristöä kuvaavia tekstuuripiirteitä voidaan hyödyntää maaston kantavuuden ennustamisessa. Niemen mukaan tämä kannattaa huomioida sekä jatkotutkimuksissa että käytännössä, koska tekstuuripiirteet kuvasivat lupaavasti pienialaista, leimikon sisäistä kantavuuden vaihtelua.

Väitöskirjan toinen uusi idea on vesiensuojelurakenteiden automaattiseen sijoitteluun tähtäävä laskentamenetelmä. Sen tarkoitus on helpottaa ojituksen suunnittelijan työtä, koska etenkin pintavalutuskentille on yleisesti ollut vaikea löytää sopivia sijoituspaikkoja.

Helpotusta suunnitteluun tuo sekin, että paikkatiedon avulla valtaosa suunnittelusta voidaan tulevaisuudessa tehdä toimistotyönä, jolloin suunnittelun maastotyöt pystytään etukäteen kohdistamaan tärkeimpiin maastonkohtiin.

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Mikko Niemen väitöskirja ”Producing information from airborne LiDAR data for peatland forest management” tarkastettiin tänään (13.1.) väitöstilaisuudessa Helsingin yliopistolla.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.