Monet lahopuiden sienet kärsivät tuoreen väitöstutkimuksen mukaan metsätalouden aiheuttamista muutoksista. Suojelun suunnittelussa tulisikin nykyistä paremmin ottaa huomioon erilaiset sieniryhmät ja puulajit.

FM Jenna Purhonen tutki väitöskirjassaan metsän luonnontilaisuuden ja lahopuun laadun yhteyttä erilaisiin sieniryhmiin, jotka elävät pystyyn kuolleilla männyillä ja koivun, kuusen, männyn ja haavan suurikokoisilla maapuilla. Tulosten perusteella voidaan arvioida, minkälaisiin lajeihin tai lajiryhmiin erilaisilla metsänkäsittelyn toimilla on negatiivinen tai positiivinen vaikutus.

”Erilaiset sieniryhmät reagoivat erit avoin metsän käsittelyhistoriaan, ja tietyn ryhmän vaste vaihteli puulajista riippuen. Lehtipuilla sieniyhteisöt olivat lajirikkaampia kuin havupuilla, mutta havupuiden lajit kärsivät eniten metsien käsittelystä. Tästä johtuen lahopuiden sienten suojelun suunnittelun ja toteutuksen tulisi olla vähintään ryhmäkohtaista”, Purhonen kertoo.

Purhonen tutki myös kaikista puutteellisimmin tunnettuja sieniryhmiä.

”Kartoitin lahopuilta pienimmätkin silmin havaittavat sienet, jolloin sain uutta tietoa monista huomaamattomista kotelosienistä, orvakoista ja hyytelösienistä. Tämä on tärkeää, sillä tieto metsien käsittelyn vaikutuksista lahopuiden sieniin on perustunut pääosin helposti havaittaviin lajeihin kuten kääpiin”, hän tarkentaa.

Jenna Purhosen väitöskirja ”Dead wood and fungi: detection, diversity and conservation in boreal forests” tarkastetaan perjantaina Jyväskylän yliopistossa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.