Muinaiset aurinkomyrskyt voidaan havaita valtavina radiohiilipiikkeinä puiden vuosirenkaissa. Vastaavat myrskyt, joista sinkoutui korkeaenergisiä hiukkasia ja plasmaa, voisivat nykyään vahingoittaa satelliittijärjestelmiä ja sähköverkkoja.

Nature-tiedelehdessä julkaistussa artikkelissa korostetaan, että menneiden aurinkomyrskyjen merkkien tutkiminen auttaa niihin varautumisen lisäksi arkeologeja ajoittamaan tarkasti historiallisia rakennelmia.

Syyskuussa vuonna 1859 lennätinjärjestelmät Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lakkasivat toimimasta ja alkoivat kipinöidä. Suurin osa pohjoisesta ja eteläisestä taivaasta syttyi valonäytökseen, ja Maahan iski massiivinen geomagneettinen myrsky.

Tämä Carringtonin aurinkomyrskyksi nimetty myrsky on yksi dokumentoidun historian voimakkaimmista. Kauempana menneisyydessä on todisteita myös kovemmista aurinkomyrskyistä.

Äärimmäiset aurinkomyrskyt liittyvä Auringon pidempiaikaisiin muutoksiin. Niiden tarkka syy ja yhteys paremmin tunnettuun Auringon noin 11 vuoden sykliin eli auringonpilkkusykliin ovat kuitenkin edelleen tuntemattomia.

”Uskomme, että vuoden tarkkuudella tehtävät radiohiiliajoitukset johtavat läpimurtoon Auringon äärimmäisten purkausten luonteen ymmärtämisessä”, kertoo yksi uuden tutkimuksen kirjoittajista, professori Ilja Usoskin Oulun yliopistosta.

Neljä suurmyrskyä

Kun radiohiiliaineistosta tunnistetaan lisää äärimmäisiä aurinkomyrskyjä, ymmärrys auringon fysikaalisista ilmiöistä kasvaa, mikä auttaa varautumaan tuleviin tapahtumiin.

”Radiohiili on ilmiömäinen menetelmä menneisyyden ymmärtämisessä – ei vain arkeologisten esineiden ajoittamisessa vaan myös maapallon toiminnan ymmärtämisessä, aina auringon prosesseista valtamerten dynamiikkaan”, sanoo professori Timothy Heaton Leedsin yliopistosta.

Radiohiili on luonnossa esiintyvä radioaktiivinen isotooppi, jota syntyy ilmakehässä. Aurinkomyrskyjen aikana radiohiilen tuotanto nousee huomattavasti.

Viime vuosikymmenen aikana on mitattu vuotuisia radiohiilipitoisuuksia ikivanhojen puiden vuosirenkaissa, ja vahvistettu menneisyydessä olleen neljä äärimmäistä aurinkomyrskyä vuosina 993 jKr., 774 jKr., 660 eKr., 5259 eKr. ja jopa 7176 eKr. Useita muita mahdollisia tapauksia tutkitaan.

Radiohiiliajoituksen avulla voidaan määrittää tarkat päivämäärät äärimmäisten aurinkomyrskyjen aikana rakennetuille kohteille. Toisinaan myrskyn ainutlaatuiset sormenjäljet tunnistetaan radiohiilipitoisuuksissa, ja historialliset kohteet ja tapahtumat voidaan ajoittaa vuosiluvun tarkkuudella, kuten esimerkiksi Āraiši-järven puinen järvilinnoitus Latviassa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.