Uusi suunnitelma metsätuhoihin varautumiseen, ”Parannettavaa löytyy edelleen”

Monipuolisuutta puulajivalikoimaan, uusia menetelmiä tuhonaiheuttajien seurantaan, hirvieläinkantojen tehokkaampaa säätelyä ja lisää koulutusta metsänomistajille ja metsäammattilaisille. Muun muassa näitä tarvitaan, jotta metsätuhoihin voidaan jatkossa varautua entistä paremmin. Näin linjaa uusi kansallinen metsätuhovarautumissuunnitelma, jonka luonnos on juuri lähtenyt lausuntokierrokselle.

”Metsätuhoihin varautuminen on Suomessa suhteellisen hyvällä tasolla, mutta parannettavaa löytyy edelleen. Tulevaisuudessa tuhotilanteet voivat olla yhä laajempia ja vaikuttaa puustoon entistä pahemmin”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sanna Paanukoski.

Hän esitteli luonnosta metsätuhovarautumissuunnitelmaksi eilen järjestetyssä Metsätuhoihin varautuminen Suomessa -webinaarissa. Uusi varautumissuunnitelma korvaa vuonna 2014 laaditun suunnitelman.

Varautumissuunnitelmassa kuvataan talousmetsien merkittävimmät puustotuhojen aiheuttajat, muun muassa tuuli, kirjanpainaja ja juurikääpä, ja toimenpiteet niihin varautumiseksi. Lisäksi siinä linjataan, miten vastuu jakautuu eri toimijoiden välillä ja miten metsätuhoista viestitään.

Uutta varautumissuunnitelmassa on Paanukosken mukaan muun muassa se, että tuhotilanteesta elpyminen on nostettu entistä vahvemmin osaksi metsätuhoihin varautumista. Myös metsäpuiden siemenhuollon merkitys tiedostetaan aiempaa paremmin.

Hyvissä ajoin liikkeelle

Webinaarissa puhunut Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuspäällikkö Markus Melin toteaa, että puustotuhoihin pitää varautua silloin, kun ei ole vielä liian myöhäistä. Hän muistuttaa kuitenkin, että varautuminen ei tarkoita sitä, että varauduttaisiin pienialaisiin yksittäisiin tuhoihin.

”Ne ovat normaali osa mitä tahansa metsäekosysteemiä, myös talousmetsää. Varautumisessa puhutaan siitä, että yritetään ennaltaehkäistä suuria tuhoja, ja jos ennaltaehkäisy ei onnistu, komentoketju ja operaatiot toimivat”, hän sanoo.

Melinin mukaan on myös tärkeä muistaa, että laajoja metsätuhoja ei synny ilman sellaista metsää, joka mahdollistaa tällaiset tuhot. Hän viittaa erityisesti puhtaisiin kuusikoihin, jotka ovat alttiita kirjanpainajan tuhoille.

”Yli 50 prosenttia Etelä-Suomen nuorista metsistä on kuusivaltaisia. Se ei sinällään ole hälyttävää. Pohjois-Karjalassa on paikkoja, joissa kuusi kasvaa kuin viimeistä päivää ja torjuu kyllä kirjanpainajat. Ongelma on se, että nuorten kuusikoiden osuus on kasvanut myös väärillä kasvupaikoilla. Eli meillä on kasvamassa metsäsukupolvi, jonka voi olettaa olevan 40 vuoden päästä paljon alttiimpi kirjanpainajalla kuin mikään sitä ennen kasvanut.”

Haasteena metsänuudistaminen

Luken erikoistutkija Katri Himanen nosti webinaarissa esiin näkökohtia metsätuhon jälkeiseen metsänuudistamiseen. Pienialaisissa metsätuhoissa metsänuudistaminen voidaan hänen mukaansa toteuttaa pitkälti samalla tavalla kuin päätehakkuiden yhteydessä.

Laaja-alaisissa tai vuosia jatkuvissa tuhoissa tilanne voi olla toinen. Siementävää puustoa ei välttämättä ole jäljellä, maanmuokkauskapasiteetti ei riitä ja siemeniä, taimia ja istutustyövoimaa ei löydy riittävästi.

”Jos syntyy paniikkitilanne ja kuusta ei haluta enää käyttää yhtä laajamittaisesti, onko meillä mahdollisuuksia vastata kysyntämuutoksiin puulajeissa? Se voi johtaa paitsi saatavuuspulaan myös osaamispulaan. Onko meillä kykyä vaihtaa puulajia noin vain?” Himanen pohtii.

Metsänviljelyaineiston saatavuuteen on Himasen mukaan kiinnitetty huomiota metsäpuiden siemenviljelysten perustamisohjelman päivitystyössä. Päivitystyön yhteydessä on pohdittu, miten laajat metsätuhot vaikuttaisivat siementarpeeseen. Lisäksi tavoitteeksi on otettu siemenviljelysten perustaminen aiempaa useammille puulajeille.

”Haaste on se, että tällaisen ohjelman realisoitumiseen menee vuosikymmeniä”, Himanen sanoo.

Metsänhoidolla suojaa

Miten metsänomistajat voivat parhaiten ennaltaehkäistä metsätuhoja? Maa- ja metsätalousministeriön Paanukosken mukaan noudattamalla lainsäädäntöä, huolehtimalla metsien hoidosta ja kasvukunnosta, suosimalla sekametsiä ja käyttämällä jalostettua metsänviljelyaineistoa.

”Se, että hoitaa metsiään hyvin, on aika hyvä keino varautua metsätuhoihin ja ennaltaehkäistä niitä”, hän sanoo.

Luonnos uudeksi kansalliseksi metsätuhovarautumissuunnitelmaksi on maa- ja metsätalousministeriön, Suomen metsäkeskuksen ja Luken valmistelema, mutta Paanukoski muistuttaa, että metsätuhoihin varautuminen kuuluu kaikille metsäalan toimijoille – myös metsänomistajille ja metsäteollisuudelle.

”Tarkoitus on, että varautumissuunnitelmaa täydentävät metsäalan eri toimijoiden ja organisaatioiden omat varautumissuunnitelmat sekä pahimpia tuhonaiheuttajia koskevat yksityiskohtaisemmat valmiussuunnitelmat. Nyt on hyvä hetki kunkin toimijan tarkastella omaa toimintaansa ja miettiä, ovatko toiminta ja vastuunjaot tuhotilanteessa selvillä.”

Luonnos varautumissuunnitelmaksi on lausunnolla 7. maaliskuuta asti. Uusi varautumissuunnitelma on tarkoitus julkaista viimeistään alkukesästä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.