Luonnonvarakeskus (Luke) on selvittänyt maa- ja metsätalousministeriölle, millaiselle oikeus- ja rahoitusperustalle metsätalouden uusi kannustinjärjestelmä voisi rakentua. Nykyinen kemeratukijärjestemä joudutaan lähivuosina uusimaan, kun EU:n uusi rahoitusohjelmakausi alkaa vuonna 2020.

Selvityksen mukaan metsätalouden tuet voisivat 2020-luvulla olla vähämerkityksellisiä eli ns. De minimis-tukia, joita säännellään lievästi. Tämä keventäisi tukien hallinnointia ja lisäisi joustavuutta.

”De minimis -tuki voisi sopia erityisen hyvin pienempiin metsänhoitohankkeisiin, kuten taimikon varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon”, kertoo erikoistutkija Esa-Jussi Viitala Lukesta.

Joissakin tapauksissa, esimerkiksi metsätalouden ympäristötuessa, luonnonhoidossa ja tiehankkeissa, voisi kuitenkin olla taloudellisesti järkevää hyödyntää EU:n maaseuturahaston rahoitusta.

Vuotuiselle tuelle yläraja?

De minimis -tukien ongelmana on niiden seuranta: Yhden yrityksen saamien tukien yhteismäärä ei saa ylittää 200 000 euroa kolmen peräkkäisen vuoden aikana. Metsätilat katsotaan yrityksiksi.

Luken mukaan tämä ei kuitenkaan näyttäisi olevan ongelma Suomessa. Jos kaikki kemeratuet olisi jaettu de minimis -tukina vuosina 2016–2018, tukikaton olisi ylittänyt vain kuusi metsänomistajaa. Ne kaikki ovat Pohjois-Suomen yhteismetsiä.

Ongelma voitaisiin hoitaa myöntämällä metsätalouden tuet niin, että tuki alenisi asteittain esimerkiksi tuetun pinta-alan mukaan. Toinen vaihtoehto olisi asettaa yhden taloudellisen yksikön saamalle vuotuiselle tuelle hehtaarikohtainen tai euromääräinen yläraja.

”Ei ole välttämättä järkevää ohjata paljon julkista tukea suurille ja ammattimaisesti toimiville yhteismetsille, joilla on ilman tukiakin velvoite hoitaa metsiään hyvin. Tavallisilla metsänomistajilla vastaavaa velvoitetta ei ole, joten tuen vipuvaikutus on heillä yleensä isompi”, Viitala toteaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.