Työryhmän oli tarkoitus ottaa huomioon luonnonsuojelulain kansallispuistosäännökset, alueen toimijoiden tarpeet sekä tiedekansallispuiston erityistarpeet. Tavoitteena oli tehdä esitys, jonka pohjalta ministeriö voisi ryhtyä valmistelemaan kansallispuistolakia. Työryhmä luovutti tänään esityksensä ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle.

Alueellinen työryhmä selvitti, kuinka tiedekansallispuisto olisi luotavissa suomalaiseen lainsäädäntöön sekä millaisin edellytyksin Evon kansallispuisto voitaisiin perustaa. Työryhmän tavoitteena oli ehdottaa kansallispuistolle rajaus, joka ottaisi huomioon Evolla toimivien tahojen aluetarpeet sekä mahdollistaa hirven kaadon puiston ulkopuolella. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut varadekaani, ympäristömuutoksen professori Atte Korhola Helsingin yliopistosta. Työryhmässä on ollut edustettuna eri tahoja ja se on kuullut alueen toimijoita. Työryhmässä on ollut pysyvä asiantuntija ympäristöministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä sekä opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Evon metsäalue Kanta-Hämeessä on noin 8 000 hehtaarin pinta-alallaan eteläsuomalaisittain poikkeuksellisen laaja, yhtenäinen ja paikoin luonnontilainen vanhojen boreaalisten metsien alue, kerrotaan ympäristöministeriön tiedotteessa. Evon metsät tarjoavat elinympäristöjä erityisesti lahopuulla ja palaneella puulla elävälle uhanalaiselle lajistolle. Alueella on paljon muutakin kuin metsäluontoa: harjuja, useita pikkujärviä ja -lampia, pikkusoita ja virtavesiä sekä perinneympäristöjä. Talousmetsiäkin alueella on, mutta kansallispuistossa ei enää tehtäisi hakkuita. Metsät jätettäisiin jatkossa kehittymään luontaisesti tai niiden monimuotoisuutta edistettäisiin aktiivisin toimin, ympäristöministeriöstä kerrotaan.

Osa alueen maanomistajista ja metsästäjistä on arvostellut kansallispuistohanketta, ja erosi työryhmästä kesken valmistelun.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.