Tuulivoimalat pitäisi sijoittaa rakennettuun ympäristöön, ei luontoon, kirjoittavat Helsingin Sanomien asiantuntija-artikkelissa Luonnonvarakeskuksen professori Anne Tolvanen ja Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes.
”Luonnonympäristöjen raivaaminen turbiineille, tiestölle ja siirtolinjoille pirstoo ja heikentää niitä, mikä on ristiriidassa EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden kanssa. Vaikutukset heijastuvat paitsi lajistoon myös ekosysteemien toimintaan. Metsien asukkaat eivät osaa laatia valituksia”, Tolvanen ja Remes kirjoittavat.
Sen sijaan turbiinit tulisi heidän mielestään sijoittaa rakennettuihin ympäristöihin kuten käytöstä poistetuille turvetuotantoalueille ja kaivosympäristöihin, ehkä myös pienempiä turbiineja valtateiden laidalle.
Kirjoittajat muistuttavat, että Suomessa on harvennusta kaipaavia nuoria metsiä yli 400 000 hehtaarin alalta, joista on välittömästi korjattavissa energiapuuta.
”Tuulivoiman kiirehtimisen sijaan tätä puuta kannattaa hyödyntää siirtymävaiheessa kohti hiiletöntä energiantuotantoa. Samalla myös metsien elinvoima paranee,” Tolvanen ja Remes toteavat.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Muitakin tapoja on. Metsäkadolle voidaan laittaa sellainen hintalappu, että se motivoi estämään metsäkatoa. Tuulivoimalan ympärillä pidetään 1-1,5ha aukkoa lähinnä kai mukavuussyistä. Yhtä hyvin tuulivoimalan ympärillä voisi kasvaa metsää. Siirtolinja voidaan tehdä niin, että sen alla tai päällä kasvaa metsää, kyse on vain rahasta.