Metsien suojelun, talousmetsien luonnonhoitotoimien ja hakkuiden yhtäaikainen voimakas lisääminen johtaisi talousmetsien nuorentumiseen ja puuston tilavuuden huomattavaan pienenemiseen seuraavan 30 vuoden aikana, tuoreessa selvityksessä todetaan. Talousmetsien nuorentuminen tarkoittaisi sitä, että pitkällä aikavälillä metsäteollisuuden käyttöön ei riittäisi tarpeeksi kotimaista puuta.

Niinpä esimerkiksi luonnonsuojelualueiden pinta-alan kaksinkertaistaminen maan etelä- ja keskiosissa, talousmetsien luonnonhoidon voimakas lisääminen ja hakkuukertymän kasvattaminen 80 miljoonaan kuutioon eivät ole yhtä aikaa mahdollisia, jos myös tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet halutaan säilyttää.

Luonnonvarakeskuksen, Metsähallituksen, Pellervon taloustutkimuksen, Suomen riistakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen laatimassa selvityksessä analysoitiin, millaisia taloudellisia ja ekologisia vaikutuksia aiheutuisi metsien suojelun sekä talousmetsien luonnonhoidon voimakkaasta lisäämisestä. Lisäksi tarkasteltiin sitä, miten suojelutoimet voidaan sovittaa yhteen samanaikaisen hakkuiden lisääntymisen kanssa.

Puun hyvä kysyntä nostaa suojelun hintaa

Asiaa tarkasteltiin kuuden erilaisen skenaarion avulla. Ne poikkesivat toisistaan hakkuukertymän, suojelupinta-alan ja luonnonhoitotoimien osalta.

Selvityksessä havaittiin, että monimuotoisuuden turvaamisen kustannustehokkuus riippuu puun kysynnästä: Mitä suurempi kysyntä ja korkeampi puun hinta, sitä kalliimpaa suojelu on. Lisäksi aiheutuu monimuotoisuusvuotoa – eli vaikka suojelua ja luonnonhoitoa lisätään kohdealueella, muualla hakkuut ovat intensiivisempiä.

Myös suojelun kustannukset saattavat nousta mittavaksi. Suojelupinta-alan kaksinkertaistaminen nykyisestä Suomen etelä- ja keskiosissa vuoteen 2030 mennessä edellyttäisi Metso-ohjelman rahoituksen yli kymmenkertaistamista vähintään 240 miljoonaan euroon vuodessa. Jos lisäksi talousmetsien luonnonhoitotoimia lisättäisiin, kasvaisivat vuosittaiset kustannukset arviolta 460–530 miljoonaan euroon. Tämän lisäksi hallintoa pitäisi vahvistaa.

Suojelun voimakas lisääminen edellyttäisikin valintakriteerien väljentämistä. Tämä lisäisi kohteiden tarjontaa ja laskisi kustannuksia.

Suojelun lisäämisessä lähtökohtana oli vapaaehtoisuus ja tulonmenetysten täysimääräinen korvaaminen maanomistajalle.

Metsänhoidollakin on merkitystä. Jos kasvua saadaan talousmetsissä lisättyä, paranevat edellytykset suojelun, luonnonhoidon ja hakkuiden samanaikaiselle kasvattamiselle.

Vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia

Hankkeen tutkijat korostavat, että selvityksen skenaariot eivät ole ennusteita.

”Skenaariot ovat vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia ja on epätodennäköistä, että juuri niissä esitetyt pinta-alatavoitteet ja hakkuukertymät koskaan toteutuvat. Skenaariot ovat kuitenkin oiva tapa havainnollistaa monimuotoisuuden turvaamiseen ja puuntuotannon lisäämiseen liittyviä haasteita”, erikoistutkija Leena Kärkkäinen Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi (Keimo) -hanke toteutettiin osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.