Tuore tutkimus kumoaa Suomessa yleisen käsityksen, jonka mukaan metsäojitus ei aiheuttaisi pitkäaikaisia muutoksia ravinteiden huuhtoumissa vesistöihin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistutkimuksessa havaittiin, että valumavesien ravinnepitoisuudet ovat sitä suuremmat, mitä enemmän suon ojittamisesta on kulunut aikaa.

Tutkimustulokset osoittavat, että 50–60 vuotta sitten ojitetuilla soilla valumavesien typpi- ja fosforipitoisuudet voivat olla jopa kahdesta kolmeen kertaa suurempia kuin 20–30 vuotta ojitettuna olleilla alueilla.

Tulokset merkitsevät sitä, että nykyiset kuormituslaskelmat aliarvioivat metsätalouden vesistövaikutuksia. Kaikki tähän mennessä tehdyt laskelmat ojituksen ja laajemminkin koko soiden metsätalouskäytön vesistövaikutuksista perustuvat siihen, että metsätaloustoimien vaikutukset ovat suhteellisen lyhytaikaisia.

”Uudet tulokset ravinnepitoisuuksien jatkuvasta kasvusta ojitusalueiden valumavesissä muuttavat perusteellisesti aiempia käsityksiämme. Koko maassa nykyiset metsätalouden kuormitusarviot tulee kertoa kahdella tai jopa kolmella. Suovaltaisilla alueilla vesistökuormat voivat olla moninkertaiset aiempiin arvioihin verrattuna”, kertoo johtava tutkija Mika Nieminen Lukesta.

Niemisen mukaan huolena on, että vesistökuormat kasvavat edelleen tulevaisuudessa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.