Menneisyyden jäätiköitymisiin liittyvillä rajuilla ilmastonmuutoksilla näyttää olleen vain vähän vaikutusta seitsemän tärkeimmän eurooppalaisen puulajin geneettiseen monimuotoisuuteen, Helsingin ja Uppsalan yliopistojen johtamassa tutkimuksessa todetaan.

Tarkastellut puulajit –  metsämänty, kuusi, rauduskoivu, mustapoppeli, euroopanpyökki, rannikkomänty ja talvitammi – näyttävät muodostavan koko levinneisyysalueen kattavan verkoston, joka on geneettisesti yhteydessä toisiinsa tehokkaan geenivirran avulla. Tämä tekee niistä geneettisesti kestäviä ja saattaa selittää niiden kyvyn selviytyä miljoonia vuosia kestäneistä ympäristön muutoksista.

Puut ovat siitepölyvirran kautta toisiinsa yhteydessä pitkienkin matkojen päästä.

”Nämä seitsemän yleistä puulajia, joita tutkimme, tulevat luultavasti jollain tavalla selviämään tulevaisuuden ilmaston muutoksista. Puulajit voivat silti jostain alueelta kadota kokonaan ja selvitä jossain muualla”, kertoo apulaisprofessori Tanja Pyhäjärvi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta tiedotteessa.

Tutkimuksen tulosten avulla voidaan ennustaa, miten puut reagoivat ilmastonmuutokseen. Geneettisen monimuotoisuuden ymmärtäminen auttaa esimerkiksi metsänhoidossa ja puiden jalostuksessa.

”Erityisesti tiedolla siitä, kuinka laajasti ja tehokkaasti puut vaihtavat geenejä, voi olla merkitystä tulevaisuuden kestävien metsien suunnittelussa. Puut elävät hyvin eri tahdissa kuin ihminen ja ne kyllä lajina pärjäävät. On paljon muita lajeja, joilla ei ole samoja ominaisuuksia ja ne ovat paljon haavoittuvampia”, Pyhäjärvi sanoo.

Tutkimuksessa hyödynnettiin ennennäkemättömän laajaa genomitietoaineistoa. Tutkimus on julkaistu Nature Communications -tiedelehdessä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.