Tuoreen tutkimuksen mukaan porolaidunnus ja sen muutokset ovat osa havumetsien hiilensidontaa. Hiiltä vapautuu ilmakehään aluskasvillisuudesta ja maaperästä eri määriä riippuen siitä, onko porojen laidunnus lopetettu yhden vuoden vai 25 vuoden ajaksi.

Oulun yliopiston tutkijat ovat useiden vuosien ajan mitanneet, miten porolaiduntamisen lopettaminen lyhyiksi ja pitkiksi ajanjaksoiksi vaikuttaa hiilidioksidin vaihtoon. Porot muuttavat aluskasvillisuutta ja vaikuttavat sitä kautta metsän hiilidioksiditasapainoon.

Vertailut tehtiin Kuusamon Oulangalla tutkimusalueilla, joilla porojen laidunnus oli lopetettu 0–1 vuoden ajaksi ja yli 25 vuoden ajaksi sekä alueilla, joilla porot laidunsivat jatkuvasti.

Porojen poisto tutkimusalueelta lisäsi hiilidioksidipäästöjä varjopaikkojen aluskasvillisuudessa aluksi, alle vuoden kuluessa. Varjoisilla alueilla aluskasvillisuus on sammalvaltaista. Porolaidunnuksen loputtua sammaleet kasvoivat nopeasti samalle korkeudelle kuin kokonaan laiduntamattomilla alueilla.

”Laidunnuksen loputtua nopeasti elpyvä sammalpeite saattaa muokata olosuhteita suotuisaksi maaperän hajottajille ja kiihdyttää hajotusprosesseja hetkellisesti. Sitä kautta hiilidioksidipäästöt voivat kasvaa, mikä heijastuu myös koko ekosysteemin hiilenkiertoon”, kertoo tutkijatohtori Maria Väisänen.

25 vuoden kuluttua hiilidioksidin vapautuminen kuitenkin väheni verrattuna porojen jatkuvasti laiduntamaan alueeseen sekä varjo- että valopaikoissa. Valopaikat ovat jäkälävaltaisia alueita, joilla vasta pitkäaikainen laidunnuksen poisto sai aikaan jäkälikköjen palautumista.

”On mahdollista, että pidemmällä aikavälillä sekä sammal- että jäkäläpeitteiden elpyminen kasvattaa aluskasvillisuuden hiilensidontaa”, pohtivat väitöskirjatutkija Noora Kantola ja Maria Väisänen.

”Porot ovat olleet alueella vuosisatojen ajan, ja laiduntaminen on luonnollinen osa pohjoisten ekosysteemien toimintaa. Porolaidunnuksen äkillinen lopettaminen olisi siis ekosysteemin kannalta häiriö, joka tutkimustuloksissa aiheutti ekosysteemin hiilidioksidipäästöjen kasvun. Vuosikymmenien aikana vaikutus kuitenkin kumoutui ja ekosysteemi siirtyi uuteen tilaan”, Kantola arvioi.

Uudessa tutkimuksessa mukana olivat myös Oulun yliopiston professori Jeffrey Welker ja apulaisprofessori A. Joshua Leffler Etelä-Dakotan yliopistosta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.