Yleisin kansainvälisten mittausverkostojen käyttämä paikkausmenetelmä aiheuttaa systemaattisen virheen pohjoisten ekosysteemien hiilitaseisiin, Ilmatieteen laitoksen johtamassa tuoreessa tutkimuksessa todetaan. Virheen takia hiilinielut on arvioitu todellista pienemmiksi ja hiilen lähteiden päästöt on yliarvioitu. Tutkimuksen mukaan virhe on merkittävä, jopa samaa suuruusluokkaa kuin ekosysteemin koko vuotuinen hiilitase.

Virhe johtuu auringonsäteilyn voimakkaasti epäsymmetrisestä jakaumasta pohjoisilla leveysasteilla.

Metsien, peltojen ja soiden hiilitaseita mitataan yleisesti pyörrekovarianssimenetelmällä. Se mittaa ekosysteemien ja ilmakehän välistä hiilidioksidin vaihtoa jatkuvatoimisesti. Osa mittauksista joudutaan hylkäämään epäsopivien mittausolosuhteiden vuoksi, ja katkoja syntyy myös laitevikojen seurauksena. Puuttuvien mittausten arvioiminen aikasarjojen täydentämiseksi on olennainen osa hiilitaseiden laskentaa. Tutkimuksessa arvioitiin siis juuri näiden paikkausmenetelmien vaikutusta hiilitaseiden arviointiin pohjoisilla leveysasteilla

Tutkimuksessa näytettiin, että uudella koneoppimiseen perustuvalla menetelmällä virhe voidaan korjata. Kun parannetut menetelmät otetaan käyttöön kansainvälisissä vuomittausverkostoissa, pohjoisten ekosysteemien hiilitaseista saadaan entistä totuudenmukaisempia arvioita, tutkimuksessa todetaan.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu “A widely-used eddy covariance gap-filling method creates systematic bias in carbon balance estimates” -artikkelissa, joka löytyy Scientific Reports -lehdestä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.