Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Natura 2000 -suojelu näkyy kiinteistöjen myyntihinnoissa. Suojelu laski maapohjan arvoa, mutta virkistysmahdollisuuksien parantuminen puolestaan nosti asuinkiinteistöjen arvoa.

Tulosten mukaan metsä- ja maatalousmaan arvo aleni Natura-alueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä johtuen suojeluun liittyvistä käyttörajoituksista. Toisaalta suojelu nosti pientalo- ja mökkikiinteistöjen arvoa Natura-alueiden sisällä ja niiden välittömässä läheisyydessä, sillä suojeltu luonto paransi alueen viihtyvyyttä ja virkistysmahdollisuuksia.

Rakentamattomien tonttien hinnat taas laskivat suojelualueilla, mutta nousivat niiden läheisyydessä.

”Natura 2000 -verkosto on tärkeä osa Suomen luonnon suojelua, mutta siihen liittyi myös voimakkaita vastareaktioita maanomistajien taholta. Tutkimuksemme mukaan suojelun taloudelliset hyödyt ylittivät kustannukset, mutta vastareaktiot selittyvät osin verkoston tulonjakovaikutuksilla”, kertoo ympäristötaloustieteen professori Lassi Ahlvik maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.

Ahlvikin mukaan tutkimus korostaa oikeudenmukaisuuden huomioimista osana ympäristöpolitiikan suunnittelua.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Maanmittauslaitoksen koko maan kattavaa kauppahintadataa kolmen vuosikymmenen ajalta. Tavoitteena oli tutkia luonnonsuojelun kustannuksia, hyötyjä ja tulonjakovaikutuksia kiinteistöjen arvojen muutosten kautta.

Tilastollisessa analyysissä verrattiin kiinteistöjen myyntihintoja ennen ja jälkeen suojelupäätöksen vertaamalla suojelualueita ympäröivien alueiden hintakehitykseen.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.