Boreaalisen havumetsävyöhykkeen metsät ovat suuria hiilivarastoja, mutta ne voivat silti toimia ajoittain metaanin lähteinä. Metsäpohjan metaanivaihto riippuu paljolti maaperän kosteudesta, Elisa Vainion tuoreessa väitöskirjassa todetaan.

Tutkimuksessa selvitettiin maaperän, aluskasvillisuuden ja puuston metaaninvaihtoa eteläsuomalaisissa havupuuvaltaisissa metsissä. Puulajeina olivat kuusi, mänty ja koivu.

”Kaikki tutkitut puulajit päästivät metaania ilmaan niin rungosta kuin lehvästöstäkin, mutta kostealla paikalla kasvavien yksilöiden metaanipäästöt olivat suuremmat kuin kuivilla paikoilla kasvavien. Esimerkiksi koivulla kuivan paikan metaanintuotto oli vain noin sadasosa kostean paikan metaanipäästöstä”, Vainio kertoo.

Ero selittyy muun muassa sillä, että kuivilla paikoilla metaania syntyy vähemmän. Lisäksi kuivilla paikoilla maaperän ylimmissä kerroksissa on enemmän happea, joten metaania energianlähteenään käyttävät mikrobit pystyvät hapettamaan ilmakehän metaania ja toimimaan metaanin nieluina.

Metaanipäästöistä huolimatta metsäpohjan metaaninielu on niin suuri, ettei metsä toimi metaanin lähteenä, Vainio arvioi. Hän kuitenkin korostaa lisämittausten tarvetta, jotta voitaisiin arvioida tarkemmin, paljonko puiden päästämä metaani nettonielua vähentää.

Vainion väitöskirja tarkastetaan tänään Helsingin yliopistolla.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.