Maaperä tulee ottaa huomioon, kun metsänhoito-ohjeita päivitetään ja metsätalouden tukia päivitetään, tuoreessa tutkimuksessa todetaan.
”Maaperä on metsän suurin hiilivarasto. Se voi olla suuri kasvihuonekaasujen nielu tai lähde, johon metsänhoitopäätökset vaikuttavat”, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Raisa Mäkipää tiedotteessa. Mäkipää on kansainvälisen tutkimusryhmänsä kanssa koostanut tutkimusartikkelin metsänhoitomenetelmien vaikutuksia maaperän hiilivarastoon ja kasvihuonekaasupäästöihin.
Ojitetuilla turvemailla maaperä on päästölähde. Päästöt ovat sitä suuremmat, mitä ravinteisempi kasvupaikka on ja mitä syvemmälle ojitus on vienyt pohjaveden.
”Maaperän päästöjä voidaan kuitenkin vähentää metsänhoidon keinoin”, Mäkipää sanoo.
Metsänhoidon vaikutus maaperään riippuu metsänkäsittelyn voimakkuudesta, maaperän tyypistä ja olosuhteista, kasvillisuuden koostumuksesta, ilmasto-olosuhteista sekä hakkuiden jälkeisestä toipumisajasta. Myös puulajivalinnalla voidaan kasvattaa maaperän hiilivarastoa.
Mäkipään mukaan metsänhoito-ohjeet ja metsätalouden tuet tulisi uudistaa. Samalla metsänhoitomenetelmät tulisi muuttaa ilmastokestäviksi.
Esimerkiksi kuusivaltaisten ojitettujen turvemaiden avohakkuita ja kunnostusojituksia tulisi välttää aina, kun se on mahdollista.
”Kangasmailla ainespuuston kasvua ylläpitävät maltilliset harvennukset. Havupuuvaltaisuus ja kiertoajan kasvattaminen vahvistavat hiilinielua, ja avohakkuiden jälkeen nopea uudistaminen hillitsee maaperän hiilivaraston pienenemistä”, Mäkipää sanoo.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”Havupuuvaltaisuus ja kiertoajan kasvattaminen vahvistavat hiilinielua, ja avohakkuiden jälkeen nopea uudistaminen hillitsee maaperän hiilivaraston pienenemistä”
Ojien toimivuus ylläpitävät maaperän kykyä kasvaa biomassa juurien, pieneliöiden, mikrobien ja sienirihmastojen muodossa siellä, mikä on pohjaveden yläpuolella. Jokainen 10 cm pohjavedetöntä maata (myös syksystä kevääseen) sisältää 1000 m3 potentiaalista hiilensidontamaata/ha, joka myös tukee puuston kasvua.
Olemme tienneet tuhansia vuosia, että märkä maa ei kasva kunnolla mitään.
Ojitetuilla soilla puiden kasvu ylittää moninkertaisesti maaperän hiilen haihduttamisen. Pintaan asti märkä turvemaa myös vuotaa 33 x CO2:ta vaarallisempaa metaania ilmaan.
Kunttaantunut, kylmä ja hapeton metsämaa pitää uudistaa tehokkaalla muokkauksella uudistamisen yhteydessä ja istuttaa koivulle.
Paras tapa pidentää kiertoaikaa on kasvattaa järeitä lehtipuita n. 200 r /ha ns. superharvennetussa metsässä.
Hyvälatvaisina ja terveinä ne tuottavat hyvin puuta vuosikymmeniä ilman ylitiheyden vaaraa.
Näillä puutiheysväli on 7 m kun varttuneen metsän optimaalinen kasvatustiheys on 400 r/ha ja puuväli 5 m. Tämäkin puuväli kasvaa kyllä ylitiheäksi, jolloin superharvennus on silloin hyvä ratkaisu.
minä en ainakaan silmämääräsesti näe tai ole nähnyt hiiltä maassa muualla kuin kivennäismaan päällä, maanpinnalla, Täytyy ottaa maata kvennäismaata pintaa syvemmältä, kuivattaa se saunassa niin hyvin kuin pystyn ja sitten polttaa se maa aines semmosessa lämpötilassa lisähapen kanssa että kaikki palaa ja katsoa mittaamalla paljonko siitä hilltä päästönä poistui