Erityisesti maatalous- ja metsäympäristön linnut voivat aiempaa huonommin koko maailmassa. Sen sijaan kosteikoissa ja kaupingistuneilla alueilla tilanne on parempi.

Näin toteaa tuore tutkimus, joka kokoaa yhteen yli 250 linnustoa kuvaavaa muuttujaa eri puolilta maailmaa, tarkastelee, mitä ne kertovat linnuston muutoksista ja miten menetelmiä tulisi kehittää edelleen.

Suomessa 15 suolintulajin runsaudet ovat pudonneet keskimäärin puoleen vuodesta 1980 lähtien. Toisaalta Suomen kaupunkilajien talvimäärät ovat kasvaneet kolminkertaisiksi 1960-luvulta.

Muun muassa nämä tiedot löytyvät tuoreesta kokoomajulkaisusta, jonka tulokset pohjautuvat tiedeartikkeleissa julkaistuihin linnustoindikaattoreihin lähimpien kymmenen vuoden ajalta.

”Noin puolet indikaattoreista osoittaa, että luonnon monimuotoisuus on maailmanlaajuisesti vähentynyt. Sen sijaan suunnilleen viidennes indikaattoreista osoittaa muutosta parempaan suuntaan”, kertoo intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Maatalous- ja metsäympäristöissä linnut voivat huonommin kuin monissa muissa ympäristöissä. Noin puolet näiden elinympäristöjen linnustoa kuvaavista indikaattoreista osoitti merkitsevää vähenemistä.

”Todennäköisin syy lintukantojen heikkenemisiin näissä ympäristöissä on niiden yhä voimakkaampi maankäyttö”, Lehikoinen toteaa.

Sekä maatalous- että metsäympäristöissä laajat, yhtä lajia sisältävät kasvustot yksipuolistavat lintulajistoa. Maataloudessa pienemmät suojavyöhykkeet ja lisääntyneet torjunta-ainemäärät heikentävät lintujen oloja, kun taas metsissä lisääntyneet hakkuut ovat ongelma.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.