Vaikka metsien monimuotoisuutta voidaankin turvata säästöpuita jättämällä, nykyiset puumäärät eivät riitä, tuoreessa väitöskirjassa arvioidaan. Osmo Heikkalan väitöstutkimuksen mukaan ongelmana on säästöpuiden suuri kuolleisuus, joten tarvitaan suhteellisen suuria säästöpuumääriä, jotta säästöpuiden ylläpitämien elinympäristöjen jatkuva saatavuus voidaan turvata pidemmällä aikavälillä.

Tutkimuksen mukaan säästöpuut lisäsivät lahopuusta riippuvaisten lajien määrä, mutta vaikutus oli lyhytaikainen. Kymmenen vuotta hakkuun jälkeen säästöpuiden vaikutus ei esimerkiksi näkynyt enää kovakuoriaislajistossa.

Aukolle jätetyt puuryhmät eivät myöskään pystyneet ylläpitämään hakkaamattoman vanhan metsän lajistoa. Mutta jos säästöpuiden määrä on suuri, niiden yhteyteen muodostuu monille lajeille soveliasta ympäristöä. Jos taas puita on vähän, niillä ei ole yhtä selvää merkitystä.

Tutkimuksen mukaan nykyistä suuremman säästöpuuston jättäminen hakkuuaukolle ei aiheuta merkittävää hyönteistuhoriskiä mäntyvaltaisissa metsissä.

Heikkalan metsätieteiden alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Itä-Suomen yliopistolla ensi viikon torstaina (18.8.).

METSÄLEHTI

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.