Turun ja Helsingin yliopistojen tutkijat ovat selvittäneet lepakoiden ja tuulivoimaloiden suhdetta suurissa tuulivoimapuistoissa Länsirannikon alueella. Tuoreen tutkimuksen tulokset osoittavat, että tietyt lepakkolajit välttelevät tuulivoimaloita.
Analyysit keskittyivät pohjanlepakkoon (Eptesicus nilssonii) ja siippoihin (Myotis), joihin kuuluu Suomessa tavallisimpana vesisiippa (Myotis daubentonii) ja neljä muuta lajia.
”Lepakot eivät pidä tuulivoimaloista. Kumpikin tutkituista lepakkoryhmistä loisti poissaolollaan tuulivoimaloiden lähellä, ja pohjanlepakkoa alkoi kuulua vasta 800 metrin päässä. Siippojen kohdalla etäisyys saattaa olla tätäkin suurempi, koska niitä ei havaittu vielä kilometrin päässäkään”, kertoo väitöskirjatutkija Simon Gaultier Turun yliopiston biologian laitokselta.
Tutkimuksesta ei suoraan selviä, miksi lepakot tuulivoimaloita välttelevät. Syynä voivat olla tuulivoimalat tai voimala-alueet. Monet tuulivoimalat rakennetaan keskelle metsää ja rakentaminen edellyttää laajaa tieverkostoa. Lisäksi tuulivoimaloiden ympärille muokataan metsään aukko.
”Lepakoista varsinkin siipat viihtyvät metsässä, mutta eivät pidä aukeista alueista. Tämä saattaa olla yksi selitys sille, miksi siippoja ei esiinny tuulivoimaloiden läheisyydessä”, sanoo yliopistonlehtori Eero Vesterinen Turun yliopistosta. Aiheesta kaivataan kuitenkin vielä lisää tutkimustietoa.
Kun huomioon otetaan tutkimuksessa havaittu lepakoiden välttelyvaikutus ja kaikki Suomeen suunnitellut tuulivoimalat, noin seitsemän prosenttia Suomen pinta-alasta muuttuu lepakoille epäsuotuisaksi, tutkijat arvioivat.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
