Varttuneet korpikuusikot näyttäisivät tuoreen suomalais-venäläisen tutkimuksen mukaan olevan hyviä kohteita jatkuvapeitteiselle kasvatukselle.

Luonnonvarakeskuksen (Luke), Venäjän tiedeakatemian ja Itäsuomen yliopiston tutkimuksessa jatkuvapeitteisen eli ns. jatkuvan kasvatuksen kannattavuus oli parempi kuin jaksollisen kasvatuksen, koska siinä ei muodostunut metsänhoitokustannuksia, uudistuminen tapahtui luontaisesti eikä maata tarvinnut muokata eikä taimikkoa harventaa.

Lisäksi jaksollisessa kasvatuksessa kesti vuosikymmeniä uudistamisen jälkeen ennen kuin saatiin seuraavan kerran hakkuutuloja, mikä heikensi kannattavuutta

Tutkimuksessa simuloitiin erilaisia kasvatusvaihtoehtoja lähtötilaltaan varttuneessa ja eri-ikäisiä ja -kokoisia puita kasvavassa korpikuusikossa. Korpikuusikolla tarkoitetaan runsasravinteista puustoista suota, jossa pääpuulaji on kuusi.

Simuloinneissa vaihdeltiin poimintahakkuiden aikaväliä ja voimakkuutta siten, että erilaisia jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoja oli yhteensä 28. Näin saatiin kuva siitä, miten erilaiset poimintahakkuukäsittelyt vaikuttavat metsänkasvatuksen kannattavuuteen suometsissä. Vertailukohdaksi simulointiin metsänhoitosuosituksien mukainen jaksollisen kasvatuksen vaihtoehto.

Paras taloudellinen tulos saavutettiin, kun harvennusten aikaväli oli 15 vuotta ja puustoa harvennettiin siten, että puuston pohjapinta-ala hakkuun jälkeen oli 10 neliömetriä hehtaarille (90–100 kuutiometriä hehtaarille). Monet poimintahakkuiden vaihtoehdot tuottivat lähes yhtä hyvän taloudellisen tuloksen.

” Metsänomistajilla on siis valinnanvaraa hakkuiden toteutuksessa ilman merkittävää heikennystä taloudellisessa tuloksessa”, sanoo tutkimusprofessori Artti Juutinen Lukesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kunnostusojitusten tarvetta. Laskelmien mukaan kunnostusojituksia ei tarvita jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa, kun suometsään jätetään riittävästi puustoa, joka haihdunnallaan ylläpitää kasvupaikan kuivatusta. Puuston pohjapinta-alan tulisi olla yli kahdeksan neliömetriä hehtaarilla.

”Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen vesistökuormitus on todennäköisesti pienempi kuin jaksollisen kasvatuksen, koska vesistökuormitusta aiheuttavia kunnostusojituksia ei tarvitse tehdä. Tämä myös ehkäisee sekä veden pinnan nousua lähelle maanpintaa että sen laskeutumista syvälle maanpinnasta, mitkä aiheuttavat suometsissä kasvihuonekaasupäästöjä”, Juutinen toteaa.

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Canadian Journal of Forest Research -lehdessä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.