Kun muualla maailmassa taistellaan vaarallisen laajoja metsäpaloja vastaan, Suomessa ongelma on jopa päinvastainen. Sekä lajien että luontotyyppien monimuotoisuus kärsii liian vähäisistä tulipaloista,
”Palanut metsä on Suomen harvinaisimpia luontotyyppejä”, toteaa Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja Henrik Lindberg Suomen metsäyhdistyksen artikkelissa. Lindberg on tunnettu metsäpaloasiantuntija.
Metsää paloi esimerkiksi vuonna 2017 koko Suomessa 470 hehtaaria. Lindbergin mukaan luonnon monimuotoisuuden kannalta muutama tuhat hehtaaria vuodessa saattaisi riittää.
”Mutta jos verrataan tilannetta sadan tai kahden sadan vuoden takaiseen, metsää pitäisi palaa huippuvuosina kymmeniä tuhansia, jopa yli sata tuhatta hehtaaria”, hän sanoo.
Paloista ei ole luonnolle hyötyä, mikäli paloalueita ei suojella. Suojeltavan alueen pitäisi olla riittävän laaja, ainakin suurempi kuin maamme nykyinen keskimääräinen, noin puolen hehtaarin metsäpalo.
”Tänä kesänä tällaisia suurempia paloja on ollut Suomessakin, kuten Pyhärannan noin sadan hehtaarin metsäpaloalue. Ongelma on kuitenkin se, että paloalueet ovat useimmiten yksityisten mailla”, Lindberg toteaa.
Suomen metsistä 60 prosenttia on kansalaisten ja perheiden omistuksesta. Paloalueen suojelu jää siis maanomistajan vapaaehtoisuuden varaan.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Pitäisi miettiä tutkijankin sitä, mitä tuottava metsä antaa asukkaille ja omistajalleen. Tutkijalla taitaa olla pääasia se, että metsät pitäisi saada täydellisesti luonnon tilaan. Metsäteollisuus on kuitenkin Suomen elintason selkäranka, ellei sitä hyödynnetä, niin pitäisi varautua paljon vaatimattomaan elintasoon.
Metsä on yksityismetsänomistajille kallis sijoitus ja keskimäärin omistus on niin pienimuotoista, ettei siitä riitä polttoon ja suojeluun juurikaan ilman kattavaa korvausta yhteiskunnan pussista.
Valtiollahan on suuret metsäalat ja olemassahan on jo suojelussakin metsää. Vuosittain valtio myy puuta n. 6 miljoonaa m3, metsän polttaminen ja edelleen suojeleminen suuressa mittakaavassa pienentää tältä osin metsän tuottoa.
Maailman laajuisesti jos ajatellaan, niin Venäjällä on kyllä siitä edestä paljon metsäpaloja. Koska Venäjän hakkuut ovat vähäisiä, niin siellä suojelualuutkin ovat suuria. Uhteisesti laskien Suomen metsien poltolla ei ole tarvetta lisätä.