Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tänään julkistaman raportin mukaan ilmaston lämpenemisen vaikutukset kohdistuvat epätasaisesti. Pohjois-Eurooppa ei ole eniten kärsivien alueiden joukossa, mutta emme myöskään jää osattomiksi ilmastomuutoksen vaikutuksista.

”Tulee talvia, jolloin lunta riittää. Kuitenkin yhä useammin tulee talvia, jolloin maa ei routaannu. Tämä yhdessä kuumien ja kuivien kesien kanssa on oleellista metsätuhojen kannalta”, pohtii Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Melin blogissaan.

Suomi on vielä selvinnyt vähillä kirjanpainajatuhoilla Keski-Eurooppaan verrattuna. Ennakointi ja varautuminen tulee kuitenkin tehdä ajoissa.

”Etelä-Ruotsissa on pelkästään viime vuosina hakattu kirjanpainajan tuhoamaa puustoa enemmän kuin Suomessa koko 2000-luvulla”, Melin huomauttaa.

Saksan kirjanpainajatuhojen takana on Melinin mukaan myös kuusen laaja-alainen istuttaminen kasvupaikoille, joille se ei luontaisesti kuulu. Kuuset stressaantuivat kuivuusjaksojen aikana, jolloin pöytä oli katettu kirjanpainajalle.

”Nyt ympäri Eurooppaa käydään keskustelua – ja jopa säädetään lakeja – kuusten käyttämisestä vain sille luontaisilla alueilla. Riskialtteimmille alueille kuusia ei pitäisi istuttaa lainkaan, koska niillä ei tässä tuhotilanteessa ole mahdollisuutta selvitä isoiksi puiksi.”

Suomessakin sekametsien kasvattaminen nähdään yhtenä osana metsien sopeuttamista ilmastomuutokseen. Sekametsien tiellä ovat kuitenkin vanhat käsitykset ”roskapuusta”. Lisäksi tiheät hirvieläinkannat vaikeuttavat sekametsien kasvattamista

”Tuhopuusta ei kuitenkaan tukkia revitä. Tähän asti nähdyn perusteella asetelma on nurinkurinen, sillä metsätuhotilanne ei tästä helpotu, ja meillä juuri kuusi on ilmastonmuutoksesta eniten kärsivä puulaji”, Melin kirjoittaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.