Suomen Sahayrittäjät ry on aloittamassa kaksivuotisen hankkeen, jossa selvitetään kirjanpainajapuun käyttömahdollisuuksia rakentamisessa.
Sahayrittäjät on piensahojen ja höyläämöiden etujärjestö. Hanketta vetää järjestön puheenjohtaja Timo Ripatti.
”Tarkoitus on luokitella kirjanpainajien vahingoittamat rungot kolmeen eri laatuluokkaan murtolujuuden ja pintakovuuden mukaan.”
Ensimmäinen laatuluokka voi olla orastava tuho, joka havaitaan satelliittikuvasta kuusikon värin muuttumisena, ja nopealla korjuulla saadaan virheetöntä sahatavaraa. Pitkälle edenneessä tuhossa neulaset ovat muuttuneet ruskeiksi ja laatu on jo vääjäämättä heikentynyt.
Ripatin kokemuksen mukaan kookkaiden tukkien sisältä löytyy lujuusominaisuuksiltaan ensiluokkaista sahatavaraa runkokäyttöön.
Isot sahat eivät kirjanpainajapuuta käytä, mutta Ripatti näkee tuhopuissa ison aluetaloudellisen merkityksen sekä metsänomistajille että pienille sahayrityksille. Samalla saadaan hiili pysymään kiinni rakennusmateriaaleissa.
”Olen itsekin metsänomistaja ja olen huolissani tuhojen yleistymisestä. Lämpenevät kesät ovat metsänomistajille pahinta myrkkyä ja kirjanpainajille parasta herkkua.”
Kirjanpainajatuhojen pinta-alat ovat olleet tyypillisesti 20 000 hehtaarin luokkaa, mutta Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan viime vuonna ala nousi 64 300 hehtaariin.
Hanke kestää vuoden 2026 lopulle, mutta alustavia tuloksia on luvassa jo ensi vuoden syksynä. Hanketta rahoittaa Marjatta ja Eino Kollin säätiö.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
