Suomen talousmetsistä löytyy ainakin 68 tavalla tai toisella syötävää kasvilajia. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus osoitti, että metsien käsittelyllä ja hakkuilla on selvä vaikutus näiden lajien esiintymiseen.

Tuoreessa tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia metsäkasveja esiintyy erilaisissa metsissä ja miten erilaiset metsänkäsittelymenetelmät vaikuttavat niiden esiintymiseen.

Varsinkin avohakkuut, maanmuokkaus ja suometsien ojitukset mullistavat kasvien elinympäristön. Tutkimuksen mukaan horsma, vadelma ja kanerva viihtyvät aukeilla kasvupaikoilla uudistushakkuiden jälkeen, mutta mustikka ja monet ruoholajit menestyvät vanhojen metsien puolivarjossa.

”Tutkimus herättää pohtimaan, miten metsiä pitäisi hoitaa, jotta puiden lisäksi myös muut kasvilajit menestyvät. Kasvilajit luovat perustan koko metsän monimuotoisuudelle”, Maija Salemaa Lukesta sanoo.

Puuston lajikoostumus, pohjapinta-ala ja metsien ikä ovat tärkeitä syötävien kasvilajien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä. Lajien lukumäärä oli suurimmillaan kohtalaisen valoisilla kasvupaikoilla, mutta tiheät kuusikot olivat monille lajeille liian hämäriä.

Vanhat metsienkäyttötavat kuten kaskeaminen ja karjanlaidunnus metsissä loivat monille ruohokasveille sopivan ympäristön. Nykyään nämä metsänkäyttötavat ovat jo melkein kadonneet.

Yleisimmät syötävät lajit ovat tutut puolukka ja mustikka. Kangasmetsissä yleisesti tavattuja lajeja ovat myös kataja, maitohorsma, variksenmarja ja kanerva. Myös ahomansikka ja vadelma ovat yleisiä lajeja.

Suometsissä yleisempiä syötäviä kasvilajeja ovat puolukan ja mustikan lisäksi juolukka ja suomuurain.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.