Vaikka nuoren metsän hoito nielaisi valtaosan viime vuoden 50 miljoonan euron kemerapotista, taimikon varhaishoitoon käytettiin vain runsas kolmasosa todellisesta tarpeesta.

Taimikoiden varhaishoidon pinta-ala pysyi ennallaan noin 35 000 hehtaarissa. Maakunnittain vaihteluväli oli 30–70 prosenttia tarpeesta, Suomen metsäkeskuksesta kerrrotaan.

Taimikon varhaishoito on tarpeellinen jokaisessa taimikossa noin viiden vuoden kuluttua taimikon perustamisesta. Yksityismetsiin syntyy uusia taimikoita vuosittain noin satatuhatta hehtaaria.

”Työmäärien kasvattaminen 70 prosentin tasolle vaatisi tukivaroja noin viisi miljoonaa euroa, eli saman verran kuin tukea on viime vuosina säästynyt. Töiden lisääminen olisi metsäalan toimijoilta hyvää asiakaspalvelua metsänomistajien suuntaan”, sanoo hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen Suomen metsäkeskuksesta.

Valtion talousarviossa kemeratukea oli osoitettu kaikkiaan 55,9 miljoonaa euroa, josta jäi käyttämättä 6,5 miljoonaa euroa.

Puuntuotannon lisäksi tukea maksettiin luonnonhoitohankkeille ja ympäristötukena yhteensä 5,8 miljoonaa euroa. Ympäristötuen käyttö kasvoi 16 prosenttia edellisvuodesta. Tukea käytetään pääosin metsälaki- ja Metso-kohteiden suojeluun.

Ympäristötukisopimuksia solmittiin viime vuonna 933 kaikkiaan 2 400 hehtaarin alalle, mikä oli hieman edellisvuotta vähemmän. Kohteet olivat kuitenkin selvästi edellistä vuotta puustoisempia, mikä selittää kasvanutta tuen määrää.

Yleisimpiä sopimuskohteita olivat rehevät ja puustoiset kohteet, kuten lehdot, korvet, pienvesien välittömät lähiympäristöt sekä monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.