Nykyiset julkiset ohjauskeinot eivät riitä torjumaan luontokatoa, todetaan Suomen ympäristökeskuksen tuoreessa raportissa. Tutkijoiden mukaan maa- ja metsätalouden tukia pitäisi kohdentaa uudestaan.
Lisäksi raportissa suositellaan luontohaittamaksun käyttöönottoa kustannustehokkaana tapana ohjata maankäyttöä.
Raportissa on pyritty luomaan kokonaiskuva Suomen luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavasta julkisen ohjauksen keinovalikoimasta. Ohjauskeinoilla tarkoitetaan keinoja, joilla julkinen valta pyrkii vaikuttamaan kansalaistensa ja yksityisen sektorin toimintaan.
”Ohjauskeinoilla edistettävät tavoitteet ovat moninaiset, ja niin ovat myös niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen”, sanoo Syken erikoistutkija Sampo Pihlainen.
”Pahimmillaan julkiset tuet voivat kiihdyttää luontokatoa.”
Pihlaisen mukaan yksityismetsätalouden uusi Metka-tukijärjestelmä toi luonnon monimuotoisuuden kannalta myönteisiä muutoksia metsänhoidon kannustimiin.
Metsäluonnon parempi turvaaminen vaatisi enemmän kookkaita lehtipuita ja kuollutta puuta. Neuvonnan lisäksi myös tukijärjestelmällä voitaisiin kannustaa nykyistä enemmän kuolleen puun sekä isojen ja vanhojen lehtipuiden säästämiseen.
Metsäojitukset aiheuttavat ravinne- ja kiintoainespäästöjä vesistöihin ja aiheuttavat haittaa vesieliöstölle. Kunnostusojitusten vähentämiseksi niille tulisi asettaa tarveharkinta tai haittavero.
Luontohaittamaksu ehkäisisi luontokatoa
Tutkijat toteavat, että luontohaitan aiheuttamisesta ei nykyään tavallisesti joudu maksamaan. Ero on merkittävä verrattuna ilmastohaittaan, sillä ilmastopäästöt on verojen ja päästökaupan kautta hinnoiteltu nykyään melko kattavasti.
”Luontohaittojen puuttuva hinnoittelu on merkittävä epäsuora tuki”, Pihlainen luonnehtii.
Taloudelliset ohjauskeinot, kuten luontohaittamaksu, voisivat täydentää alueidenkäytön suunnittelua ja muuta lainsäädäntöön perustuvaa ohjausta. Luontohaittojen hinnoittelu vähentäisi biodiversiteetille haitallisia toimia kustannustehokkaasti, mutta se edellyttäisi menetelmien ja tietopohjan kehittämistä.
Sekä luontohaittojen mittaamiseen että hinnoitteluun on jo olemassa työkaluja.
”Maankäytön muutoksesta maksettava luontohaittamaksu ei estäisi asuntojen rakentamista tai energiahankkeiden toteuttamista, mutta se kannustaisi etsimään niiden toteutukselle luontoa säästävät sijoituspaikat,” sanoo Pihlainen.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Mitkä ovat kaiken maailman moottorikilpailuiden ilmastohaittamaksut,- siis sirkushuveista, joiden savukaasut leviävät pakosta kaikkien keuhkoihin?
Kuinka ”kookkaita lehtipuita ja kuollutta puuta” nyt vaaditaan lisää, kun samalla jk:sta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn?”
Jos ”Luontohaittojen puuttuva hinnoittelu on merkittävä epäsuora tuki”, jokamiehenoikeudet muutetaan myös samalla haittamaksujen piiriin.