Suot jäävät hiilinielukeskustelussa herkästi metsien varjoon. Näin arvioi Suoseuran tänään Helsingissä järjestämässä Suopäivässä puhunut Ilmakehätieteiden keskuksen apulaisprofessori Annalea Lohila.

Esimerkiksi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuoreimmassa arviointiraportissa soita ei mainita hiilinielujen yhteydessä lainkaan. Myös merkittävimmät hiilinielujen kehityksestä viime aikoina julkaistut tieteelliset tutkimukset liittyvät Lohelan mukaan pitkälti metsiin.

”Tämä kuvastaa, miten metsäkeskeistä ajattelu on.”

IPCC:n arviointiraportin mukaan niin sanotut maaekosysteemit ovat sitoneet vuoden 1750 jälkeen yhteensä 150 petagrammaa hiiltä (petagramma on 10 potenssiin 15 grammaa). Lohela arvioi soiden sitoneen samassa ajassa vajaat 30 petagrammaa hiiltä.

”Herää kysymys, olisiko suot syytä saada mukaan globaalin hiilinielun arvoihin.”

Haasteena on kuitenkin se, että soiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Lisäksi soita ei ole tutkittu tarpeeksi. Esimerkiksi sitä, kasvattaako ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu tai typpilannoitus soiden hiilinielua, ei Lohelan mukaan tiedetä.

”Suolla hiilinielut voivat typpilannoituksen seurauksena heikentyä, kun taas metsässä tilanne on päinvastainen”, hän sanoo.

IPCC:n viime vuonna julkaiseman maankäyttöä koskevan raportin mukaan soiden suojelu ja ennallistaminen ovat hyviä tapoja hillitä ilmastonmuutosta. Lohelan mukaan ennallistamisessa on kuitenkin kaksi puolta: hiilinielu palautuu, mutta niin tekevät toisaalta metaanipäästötkin.

”Ennallistamisen vaikutuksia ei tunneta vielä riittävästi edes Suomessa. Iso tutkimusaihe olisi, voidaanko hiilinieluja palauttaa samalla, kun metaanipäästöjä hillitään.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.