Suomen suometsiin on saatu vuosikymmenten ojituksilla ja metsänparannustoimilla kasvamaan kymmenien miljardien arvoinen metsäomaisuus, mutta uusimpien tutkimusten mukaan suometsien vesistökuormitus on suurempi kuin aiemmin luultiin. Vastaavasti turpeen hajoamisesta johtuvat ilmastopäästöt pienentävät metsien hiilinielua merkittävästi, Suomen metsäkeskus kertoo tiedotteessa.
Menneinä vuosina suometsiä on kuivattu ojituksilla ja ojia kunnostamalla. Nykytieto kuitenkin osoittaa, että suometsissä kasvavan puuston luontainen haihdunta riittää usein pitämään pohjaveden pinnan riittävän alhaalla kasvukaudella etenkin varttuneissa metsissä.
” Ojien kunnostusta on edelleen tarve tehdä, mutta ojien määrää, tarpeellisuutta ja syvyyttä tulee tarkastella jatkossa kriittisemmin”, sanoo metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari Metsäkeskuksesta.
Suometsän hoidon suunnittelussa täytyy jatkossa huomioida entistä tarkemmin ympäristövaikutukset. Huolellisella suunnittelulla on mahdollista vähentää merkittävästi metsänhoidon vesistö- ja ilmastohaittoja sekä parantaa myös metsätalouden kannattavuutta tulevina vuosina.
Metsänomistajat voivat hakea Metsäkeskuksesta tukea ammattilaisen laatimaan suometsän hoitosuunnitelmaan. Tuki on 60–80 prosenttia suunnittelutyön kohtuullisista kustannuksista. Suometsän hoitosuunnitelmassa sovitetaan yhteen puuntuotanto, vesiensuojelu, ilmastonmuutoksen hillintä ja monimuotoisuuden turvaaminen.
” Suometsien hyvä hoito on vaatinut aina vähän enemmän osaamista kuin kangasmetsien hoito. Erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen on mahdollista vain, kun suunnitellaan kerralla kaikki tarpeelliset toimenpiteet ja huomioidaan niiden vaikutukset. Metsätalouden tuella tämä on nyt mahdollista”, toteaa rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Ari Nikkola Metsäkeskuksesta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”…suometsissä kasvavan puuston luontainen haihdunta riittää usein pitämään pohjaveden pinnan riittävän alhaalla kasvukaudella etenkin varttuneissa metsissä.”
Tämähän ei pidä paikkaansa !
Lause on selvästi ympäristöpolitiikan kyllästämä ja tieteeksi verhottu väite, jolla ei ole tosiasiallista kovaa tieteellistä pohjaa !
Kokeneet metsänkasvattajat tietävät tasan tarkkaan, että kun tiheäpuustoiseen ja rehevään korpihaaman tehdään ojat, märkyydessä kituvan valtapuiden kasvu saadaan piristymään aivan uudelle tasolle.
Jos vielä alue harvennetaan ja raivataan kunnolla sekä tuhkalannoitetaan, se saadaan parhaiden kasvumaiden tasolle.
Ilman ojitusta eli pohjaveden ollessa korkealla näin ei varmasti tapahtuisi millään hoidolla.
Märillä mailla puiden juuret eivät kasva pohjaveden täyttämään pohjamaahan. Sen näkee kaivurityössä ja tuulenkaatojen vain maan pintakerroksissa olevista juurista.
Sahalan Kartanon suurojituksessa 1970-luvulla kaivetut (ja myöhemmin peratut) n 150 km ojia olivat tärkein perustoimi kasvun tuplaamiseksi seuraavina vuosikymmeninä.
Ihmiskunta on tiennyt tuhansia vuosia, että märkä maa ei kasva kunnolla mitään muuta kuin suosammalta.
Toisaalta tiedämme, varmasti, että reippaaseen puunkasvuun hoidettu turvemaametsä, sitoo runkopuuhun, juurin, oksistoon ja muuhun aluskasvillisuuteen moninkertaisesti enemmän hiiltä, kuin turpeen hajoamisesta vapautuu.
Lisäksi ojituksella saadaan jokaiseen 10 cm:n pohjavedettömään maakerrokseen 1000 m3 hiilen sidonnalle ja puiden kasvua auttavaa kasvumaata. Siinä on sienirihmastoja, pieneliöitä, juuriia ja mikrobeja moninkertaisesti verrattuna hapettomaan, kylmään ja veden täyttämään maahan. Kaiken lisäksi suon metaanipästöt loppuvat.
Metsä- ja ympäristökeskuksen nykyiset väittämät ovat vastoin biologiaa, terveyttä järkeä ja laajaa määrää tosiasiallisia havaintoja metsistä.
On aika traagista, että juuri metsän kasvatuksen ja luonnon hoidon järjestöt ovat niin pahasti politisoituneita, että faktat ja terve järki ohitetaan ja että metsänomistajia manipuloidaan omaksumaan virheelliset faktat ja pelkäämään ja karttamaan ojituksia ja ojien perkauksia. Suomen metsien kasvun taantuminen johtuukin ehkä suurimmalta osin ojitusten rappeutumisesta eli liian märistä maista.
Ojitusten ruskeiden vesien haitat on nykykonstein saatavissa kuriin mm. hakesiivilöillä ja laskeutusaltailla. Ojien perkauksissa pitää ehdottomasti käyttää kapeita kauhoja, jotka eivät revi ojien luiskia taas auki, vaan pohdistavat vain pohjan.
Luulen, että suot olisi myös salaojitettavissa avo-ojitusta taloudellisemmin. Pitäisi kiireesti tutkia myyräojan, jyrsityn myyräojan tai muoviputkiojituksen edut, haitat ja kustannukset. Sahalan kartanossa aloitamme joka tapauksessa koeluenteisesti salaojitusten kokeilut pikimmiten.
Veli-Jussi Jalkanen, kirjoitit:
”…suometsissä kasvavan puuston luontainen haihdunta riittää usein pitämään pohjaveden pinnan riittävän alhaalla kasvukaudella etenkin varttuneissa metsissä.”
Tämähän ei pidä paikkaansa !
EDIT
Perustelusi ojitusten kannattavuuteen korpikuusikoissa on hutera, eikä pohjaudu tieteelliseen tietoon. Tieteellinen tieto, joka näkyy vertaisarvioituina artikkeleita ja vuosien työtä vaatineina tutkimustuloksina on totuus ja täysin irrallaan politiikasta. EDIT
Vesiensuojelu lähtee jo metsänhakkuita suunnitellessa.
Kirjoitit:
”Ojitusten ruskeiden vesien haitat on nykykonstein saatavissa kuriin mm. hakesiivilöillä ja laskeutusaltailla. Ojien perkauksissa pitää ehdottomasti käyttää kapeita kauhoja, jotka eivät revi ojien luiskia taas auki, vaan pohdistavat vain pohjan.”
Laskeutusaltaat eivät pidätä orgaanista liuennutta hiiltä, joka on suurin syy vesien tummumiseen, ainoa tehokas vesiensuojeluratkaisu rehevillä turvemailla on jatkuvakasvatus. Ja jos jotain muuta tehdään on tehokkain ratkaisu pintavalutuskenttä.