Villisikakannan pieneminen on pysähtynyt Suomessa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottaman kanta-arvion mukaan tammikuussa kannan keskimääräinen koko oli noin 2 500 villisikaa.
Eniten villisikoja on edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla.
”Tämän vuoden kanta-arvio viittaisi villisikakannan jälleen kasvavan muutaman vuoden pienenemisen jälkeen. Kanta-arvion mukaan kanta on nyt samaa suurusluokkaa kuin pari vuotta sitten”, kertoo erikoistutkija Mervi Kunnasranta Lukesta.
”Villisika on tehokas levittäytyjä ja kanta on vakiintunut Suomeen tehokkaasta metsästyksestä ja vaihtelevista ilmasto-olosuhteista huolimatta. Vaikka kannan ydinalueet ovat edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, niin villisikoja tavataan myös esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla.”
Tietoa villisikakannan koosta ja levinneisyydestä tarvitaan erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto on merkittävin.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Villisian kanta kaksinkertaistuu suotuisissa oloissa alle kolmessa vuodessa. Haju- ja kuuloaistiltaan käsittämättömän tarkka eläin on ”allfresser’, kaiken syöjä, joka Saksan kokemusten mukaan saattaa erikoistua maassa päivien lintujen munien ja poikasten syöntiin. Tätä meiltä vielä puuttuu hirven, kauriin ja vhpeuran täpötäydessä lihan tuorevarastosta. Ei sinne mahdu kohta enää lehtipuuta tukiksi lihottamaan saati luonnon monimuotoisuudesta haaveksimaan.
Onhan lisänä koirasuset, valkoposkihanhet, merimetsot,naakat…ja suomalaiset ihmiset katoavat kartalta.
Vihreä paradoksi!