Suden DNA-näytekeräys käynnistyy huomenna 1. marraskuuta ja jatkuu helmikuun loppuun. Suden jätöksestä analysoitavan DNA:n avulla tunnistetaan jätöksen jättänyt susi ja susireviirin rajat sekä saadaan tietää, elääkö reviirillä susipari vai -lauma.

”Viime vuonna suden DNA-näytteitä kerättiin yli tuhat kappaletta ja keräykseen osallistui noin 180 vapaaehtoista”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusinsinööri Antti Härkälä, joka koordinoi DNA-keräystä.

DNA-tulokset on koottu kartalle. Näytteitä keräävät vapaaehtoisten lisäksi Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen työntekijät.

Susihavainnot sekä DNA-keräyksen avulla saatu tieto ovat suden kannanhoidon perusta. Vuoden aikana susikanta muuttuu: syntyy uusia reviirejä ja vanhoja häviää. Itärajalta vaeltaa Suomeen uusia yksilöitä, ja meiltä liikkuu susia toiseen suuntaan, joten tietoa täytyy jatkuvasti päivittää.

”Jos DNA:han perustuvat tiedot jäisivät määrällisesti tai alueellisesti puutteellisiksi, se heikentäisi susikanta-arvion tarkkuutta ja erityisesti vierekkäisten reviirien tunnistamista”, toteaa Luken erikoistutkija Mia Valtonen.

Kuka tahansa jätöksiä ja jälkiä tunnistava luonnossa liikkuja voi ryhtyä vapaaehtoiseksi DNA-näytekerääjäksi. Ohjeet DNA-näytekerääjäksi ryhtymiseen sekä näytteitä vastaanottavien keräysvastaavien tiedot löytyvät Luonnonvaratieto.luke.fi-palvelusta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.