Valtaosa Stora Enson tehtaista sijaitsee jatkossakin lähellä raaka-ainetta eli Pohjolassa, arvioi Stora Enson toimitusjohtaja Annica Bresky.
Se on hänen mukaansa välttämätöntä, jos tuotteiden hiilijalanjälki halutaan pitää kurissa. Kierrätyskuituja hyödyntävät tehtaat kannattaa sen sijaan sijoittaa lähelle asiakkaita, mikä käytännössä tarkoittaa Keski-Eurooppaa.
”Kierrätettyjen materiaalien käyttö lisääntyy jatkossa entisestään. Silloin tehtaita tarvitaan sekä siellä, missä puuta voidaan korjata että siellä, missä tuotteita voidaan kierrättää”, Bresky sanoo.
Tällä hetkellä Stora Ensolla on tuotantolaitoksia 13 maassa. Suomessa yhtiöllä on kaksi sellutehdasta, viisi kartonkitehdasta, kaksi pakkausyksikköä, neljä sahaa ja vielä toistaiseksi yksi paperitehdas.
Koivukuitua korvattu
Toimintansa Venäjällä Stora Enso keskeytti Venäjän hyökättyä helmikuussa Ukrainaan. Myös puun tuonti Venäjältä Suomeen on pysähtynyt, minkä on arvioitu lisäävän hakkuita kotimaassa.
Breskyn mukaan asia ei ole niin suoraviivainen. Esimerkiksi Stora Enso ei ole hänen mukaansa enää yhtä riippuvainen venäläisestä puusta kuin vielä joitain vuosia sitten. Venäjän osuus Suomen tuontipuusta on ollut viime vuosina noin kymmenen prosenttia, ja Venäjältä on tuotu lähinnä koivukuitua.
”Nyt on valittava, mitä tuotteita haluamme tuottaa. Osassa sellutehtaita koivukuitu on korvattu kuusi- ja mäntykuidulla”, Bresky sanoo.
Esimerkiksi Imatran tehtaiden koivukuidun tarve pystytään hänen mukaansa kattamaan Suomesta ja Itämeren ympäristöstä saatavalla koivukuidulla. Enocellin tehtaalla Uimaharjussa koivukuitu on toistaiseksi korvattu havukuidulla.
Lisähakkuiden tarvetta hillitsee Breskyn mukaan myös se, että puuraaka-ainetta pystytään koko ajan käyttämään entistä tehokkaammin.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.