Luontoa turvaavassa lainsäädännössä on useita rakenteellisia puutteita, tuoreessa esiselvityksessä todetaan. Luontokadon suitsimiseksi lainsäädäntöä tulisi kehittää vahvistamalla sektorilakeja ja säätämällä kokonaan uusi luontolaki.

Selvityksen mukaan luontoa turvaava lainsäädäntö on pistemäistä ja hajaantunut useiden sektorilakien alle. Lainsäädäntö ei myöskään ole riittävän velvoittavaa ja sääntelyssä on aukkoja.

Selvityksen laatineet tutkijat – ympäristöoikeuden professori Niko Soininen ja erikoistutkija Minna Pappila – suosittelevat luontokadon pysäyttämiseen mallia, jossa velvoitteita sisältävän luontolain ohella muutoksia tehtäisiin eri sektoreita koskevaan lainsäädäntöön, esimerkiksi metsälakiin ja ympäristönsuojelulakiin.

Liikkeelle voidaan lähteä koordinointiin perustuvasta luontolaista, jossa säädettäisiin keskeisesti suunnittelujärjestelmistä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteista. Luontolakiin olisi mahdollista kirjata esimerkiksi tavoite luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämisestä, johon Suomi on kansainvälisillä sopimuksilla ja EU-tasolla sitoutunut.

“Luonnonsuojelulain mukaisten uhanalaisten luontoarvojen ulkopuolella luontokadon hillintään on vain vähän tavoitteita ja keinoja. Jo aiemmin Luontopaneeli ja eri tutkijat ovat ehdottaneet uudenlaista luontolakia. Oikeudellinen esiselvitys tarjoaa hyvää pohjaa valmistelun tarkemmalle suunnittelulle ensi hallituskaudella”, lainsäädäntöjohtaja Johanna Korpi ympäristöministeriöstä sanoo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.