Hiilinieluilla käytävään kauppaan sisältyy useita haasteita, käy ilmi ympäristöministeriön Helsingin yliopistolla teettämästä selvityksestä. Selvityksen mukaan hiilipörsseillä aikaansaatavat päästövähennykset eivät välttämättä ole pysyviä. Lisäksi hiilivuoto on pörsseissä todellinen riski.

Selvityksen ovat tehneet Helsingin yliopiston ympäristötaloustieteen lehtori Väinö Nurmi ja professori Markku Ollikainen.

Hiilipörssillä tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmää, jossa käytäisiin kauppaa päästöyksiköiden lisäksi myös hiilinieluista saatavilla hyvityksillä.

Jos hiilen sidonnalle haluttaisiin luoda uskottava markkinapaikka, selvityksen mukaan on pystyttävä takaamaan, että hiilinielujen lisääminen todella vähentää päästöjä ja hillitsee ilmastonmuutosta. Mikäli hiilinieluhyvitykset otettaisiin hiilipörssin ajatuksen mukaisesti mukaan joko päästökauppajärjestelmään tai kansallisten velvoitteiden saavuttamiseen, tulisi päästökattoa ja velvoitteita tiukentaa merkittävästi nykyisestä.

Selvityksen mukaan hiilinieluhyvitysten hyväksymiseen liittyy kustannuksia, jotka ovat tähän mennessä toteutetuissa järjestelmissä johtaneet siihen, että vain suurtilalliset ovat liittyneet järjestelmiin. Vapaaehtoisen hiilinieluhyvitysjärjestelmän osalta merkittävä puute on siitä seuraava hiilivuoto, eli esimerkiksi hakkuiden siirtyminen naapuritontille. Vain pakollinen, kaikkia sitova hiilinielupolitiikka estää hiilivuodon.

Selvitys toteaa, etteivät tähän mennessä käynnissä olevat järjestelmät tarjoa onnistuneita vertailukohtia EU:n ilmastopolitiikan uudistamiselle.

”Halusimme selvityksellä tuoda ympäristön kannalta tärkeitä näkökulmia keskusteluun. Lähtökohtana on, että ensiksi päästöjä vähennetään niin paljon kuin on mahdollista. Mitä ei ole mahdollista vähentää, voidaan kompensoida. Silloin kompensoimiseen käytettävien yksiköiden ja hyvitysten laatu on tärkeää varmistaa”, toteaa Karoliina Anttonen ympäristöministeriöstä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.