Suomen riistakeskus muistuttaa supikoiran pyynnin tärkeydestä erityisesti Pohjois-Suomessa. Supikoira on Riistakeskuksen mukaan Suomen luontoon kuulumaton vieraslaji ja haitallinen alkuperäisluonnon monimuotoisuudelle ja varsinkin linnuille.
Käynnissä olevan Pohjoismaisen supikoirahankkeen tavoitteena on pysäyttää vieraspedon leviäminen Norjaan ja Ruotsiin. Päätoimenpiteenä on tehopyynti Pohjois-Suomessa sekä Merenkurkussa. Hanke tukee paikallisia metsästäjiä koulutuksella ja neuvonnalla sekä tarjoaa kalustoa pyyntiin.
Supikoiran metsästys on tehokasta koirilla muun pyynnin yhteydessä, loukkupyynnillä ja haaskoilta väijymällä.
Riistakeskus kerää havainto- ja saalistietoja Lapin supikoirista. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa on 10–15 pannoitettua supikoiraa. Tieto supikoiran esiintymisestä on tärkeää, jotta tehometsästys voidaan kohdistaa oikein.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Sen jälkeen, kun supikoirien metsästystä tehostettiin, niin supikoirasaalis nousi pysyvästi vähintään kaksinkertaiseksi. Tämähän johtuu, kuten Riistakeskus hyvin tietää, siitä, että supikoira kompensoi tilanteen lisäämällä poikastuotantoa. Epäilemättä myös supikoirien aiheuttamat vahingot muulle riistalle ovat lisääntyneet voimakkaasti, koska kasvavat suuret pentueet tarvitsevat paljon ruokaa. Tehopyynti on tainnut viedä tilanteen ”ojasta allikkoon”.
Tulee mieleen kysymys, että mitä tapahtuisi, jos supikoirien metsästystä vähennettäisiin voimakkaasti. Tulisivatko loiset ja taudit hoitamaan metsästäjien sijasta kannan kurissapitämisen biologisesti kestävällä tavalla?
Supikoira on tulokaslaji. Eli sen saalistuspaine tulee ylimääräisenä lisänä meidän kotoperäisen petokuorman päälle. Eli kun näädät, ketut, hillerit syö vuosittain x-määrän kaloreita luonnosta on niiden saaliseläimet tottuneet aikojen saatossa tähän hävikkiin. Nyt kun on tämä supikoiran saalistus tähän päälle täysin ylimääräisenä, niin eipä sitä moni laji kestäkkään, vaan saalistuspaine on kannantuottokykyä suurempi. Mitenkähän voisi eteläsuomen kosteikkolinnut ja metsäkanat, jos venäläinen ei olisi ryssinyt tätäkin hommaa siirtoistuttamalla supikoiraa? Timpan kysymykseen sanoisin, ettei rauhoituksesta syntyisi muuta kuin lisää kurjaa meidän kotolajeillemme.
Sahapukki on kyllä täysin nimensä veroinen.
Värriön luonnonpuistossa lopetettiin kaikki metsästys 1995, jotta saataisiin selville miten metsästämätön riistakanta kehittyy. Ainoana paikkana suomessa siellä on kanalintukanta noussut paljon korkeammalle kuin mitä se oli 1960-luvulla, kun se muualla maassa on taantunut suunnilleen kymmenesosaan.
Kettukanta on kolminkertaistunut, mutta minkkikanta on pienentynyt reilusti, huolimatta siitä, että aiemmin siellä minkkejäkin loukutettiin. Tuolla puistossahan saavat liikkua vain tutkijat. Tutkimusasemalle menevän polun varrella jokilaaksossa on kasassa kymmeniä käytöstä poistettuja minkinloukkuja, joten pyynti on ollut tehokasta.
Supikoira on reviirieläin. Vakiintuneelle reviirille ei ole muilla supikoirilla asiaa.
Juupajuu. Meilläkin on minkkimäärät vähentyneet kiitos siitä kuuluu ahkerille metsästäjille ja erittäin voimakkaasti suurentuneelle saukkokannalle. Niistä vesistä mihin saukko ilmestyy näkyy minkille tulevan lähtö.
Yllättävän monet aatteensa jumittamakin on ymmärtänyt tuon ihmisen eurooppaan levittämän supikoiran tekemän tuhon meidän luonnolle. Kaikkihan sitä ei tietenkään ymmärrä, mutta tämä heille demokratian nimissä suotakoon.