Suomen riistakeskus uskoo, että sakaalihavainnot tulevat yleistymään. Tulokaslajiksi luokiteltu sakaali on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Riistakeskuksen mukaan sakaali tulisi nopeasta siirtää riistalajiksi, jotta sen kantaa voidaan hallita.

Sakaali viihtyy erityisesti maatalousympäristössä ja kosteikkoalueilla, missä on runsaasti ruokaa ja suojaa. Sakaali on kaikkiruokainen ja sopeutuvainen laji, joka saalistaa laumoina myös pienikokoisia sorkkaeläimiä, lihakarjan vasikoita ja lampaita.

Suomen alkuperäinen lajisto ei ole sopeutunut sakaalin tyyppisen keskikokoisen pedon saalistukseen, joka laumakäyttäytymisen vuoksi poikkeaa ketusta sekä saalislajiston osalta sudesta. Sakaalia voi elinympäristön ja luontovaikutuksen osalta verrata supikoiraan, ja supikoiran tavoin sakaali voi muodostaa tiheitä kantoja.

Sakaali kykenee risteytymään sekä koiran että suden kanssa. Sekä koirasakaaleja että sakaalisusia on tavattu Euroopassa.

Riistakeskus muistuttaa, että sakaali on pääsääntöisesti metsästettävä laji esiintymisalueellaan ja että useat maat ovat suositelleet nopeita toimenpiteitä lajin leviämisen estämiseksi. Sakaali on vaikeasti metsästettävä laji ja sen kanta on kasvanut oletettua suuremmaksi monissa maissa. Riistakeskuksen mukaan nyt tulisi toimia ennaltaehkäisevästi ja estää lajin leviäminen, minkä vuoksi sakaali tulisikin siirtää riistalajiksi.

Jos sakaali vakiintuu Suomen lajistoon, on sen kannanhallinta vaikeaa ja kallista, ja vahinkojen korvaaminen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia luonnonsuojelualueilla ja kotieläintiloilla.

Suomi ei ole sakaalin luontaista levinneisyysaluetta. Riistakeskus korostaa, että ihminen on omalla toiminnallaan – ilmastonmuutoksen vauhdittamisella, elinympäristöjen pirstoutumisella sekä ravintolähteiden tarjonnalla – helpottanut ja mahdollistanut sakaalin leviämisen kohti pohjoista.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.