Suomen tulevan kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimenpideohjelman tavoitteena tulisi olla toimintaympäristön aiempaa laajempi rakenteellinen muutos, nykyistä strategiaa ja toimenpideohjelmaa arvioinut työryhmä esittää raportissaan. Luonnon monimuotoisuuden painoarvoa tulee kasvattaa poikkileikkaavasti kaikilla hallinnonaloilla, lisäksi osallistamista tulee lisätä.
Biodiversiteetti tulisi ottaa huomioon kaikessa luonnonvaroja koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa, arviointiraportin ennakkotiivistelmässä todetaan. Toimia tarvitaan kaikilla hallinnonaloilla, sillä vain ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonaloilla toteutettavat toimet eivät riitä.
Keinoksi ehdotetaan muun muassa tukijärjestelmien uudistamista: tunnistetaan ja poistetaan luonnolle haitallisimmat tuet, mutta lisätään samalla kannustimia biodiversiteetin suojeluun esimerkiksi verotuksen avulla. Näin voitaisiin ohjata esimerkiksi energia-, liikenne- ja tuotantosektoreita kestävämpiin ratkaisuihin.
Kemeratuki suunnattava uudelleen
Maa- ja metsätaloudessa vähennetään tukien negatiivisia vaikutuksia luontoon ja lisätään monimuotoisuuden suojelua edistäviä toimia, muun muassa perinnebiotooppien hoidon ja kulotuksen tukia. Raportin mukaan olennaista on, etteivät tukimuutokset johda sellaiseen luonnonvarojen käytön tehostumiseen, joka kaventaa monimuotoisuutta entisestään. Suositus on, että kestävän metsätalouden tukirahoja (eli kemereratukia) suunnataan monimuotoisuutta tukeviin toimintamalleihin.
Vesienhoitoa tehostetaan kokonaisten valuama-alueiden suunnittelulla. Esimerkiksi maa- ja metsätalouden kuormitusta vähennetään tehokkaasti sijoitetuilla suojavyöhykkeillä ja kosteikoilla. Kunnostusojituksia vähennetään ja kuivatusvesiä johdetaan muun muassa luonnontilaisille soille ja muille kosteikoille.
Ilmastokin huomioidaan. Ekosysteemeihin varastoitunutta hiilimäärää kasvatetaan keinoilla, jotka tukevat myös monimuotoisuuden suojelua. Energiaturpeen tuotanto tulisi lopettaa, samoin turvepeltojen raivaaminen. Puuntuotannon kannalta vähätuottoiset suot ennallistetaan tai jätetään ennallistumaan. Lisäksi vähennetään hiilen vapautumista metsänhoitotoimien yhteydessä ja lisätään metsien lajistollista ja rakenteellista monimuotoisuutta.
”On nähtävissä, että uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen tuotteiden tarve kasvaa maailmanlaajuisesti, kun siirrymme fossiilisesta ilmastoviisaaseen talouteen. Tällöin myös suomalaisen biomassan kysyntä todennäköisesti kasvaa. Yksi suurimmista haasteista on varmistaa luonnon monimuotoisuuden säilyminen näiden paineiden alla. On hyvä muistaa, että monimuotoiset monilajiset elinympäristöt ovat yksi parhaimpia vakuutuksia Suomea uhkaavien häiriöiden, kuten metsien hyönteistuhojen varalta”, arviointiin osallistunut senior adviser Taneli Kolström Luonnonvarakeskukseta kertoo Luken tiedotteessa.
Kaavoitusmonopoli hyödynnettävä
Myös lainsäädäntöä tulisi korjata. On varmistettava, että monimuotoisuus otetaan eri laeissa riittävästi huomioon. Lisäksi vahvistetaan lajien ja luontotyyppien suojelun asemaa lainsäädännössä.
Kaavoituksessa säilytetään ekologiset käytävät ja vähennetään rakentamisen biodiversiteettivaikutuksia. Kuntien ja maakuntien kaavoitusmonopolia hyödynnetään maankäyttöpaineiden yhteensovittamiseksi monimuotoisuuden säilyttämisen ja lisäämisen kanssa.
Lisäksi luodaan uusi kuluttajamerkintä, joka kertoo tuotteen tai palvelun luonto- ja ilmastovaikutuksista. Näin kuluttajat saavat lisää mahdollisuuksia tehdä biodiversiteetin kannalta myönteisiä ratkaisuja.
Yli puolet toimista paransivat kehitystä
Raportissa arvioitiin myös biodiversiteettistartegian ja toimenpideohjelman onnistumista vuosina 2012-2020.
Vain 10 prosenttia toimista oli johtanut selvästi paranevaan kehitykseen, lähes puolet vähän paranevaan. Heikkenevää kehitys oli ollut 10 toimenpiteen kohdalla.
”Toteutetut toimet ovat olleet oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Mittakaavan kasvattaminen on ollut välttämätöntä, ja parhaillaan otettavat uudet askeleet ovat erittäin tarpeellisia”, arviointia vetänyt biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth Sykestä kertoo.
Valmiilla ja vakiintuneilla biodiversiteettitoimilla (noin kolmannes toimista) on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut vain vähän vaikutusta biodiversiteetin kehitykseen. Vielä käynnissä olevilla toimilla (65 prosenttia toimista) on potentiaalia. Tärkeitä toimintatapoja on kehitetty, mutta lisäpanostuksia tarvitaan. Jatkossa ei raportin mukaan pitäisi enää tehdä kertaluontoisia toimia kuten laatia ohjelmia tai arviointeja.
Arviointihankkeen loppuraportti julkaistaan kesä-heinäkuussa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kaipaan konkretiaa. Mikä oli biodiversiteetin tilanne 1850, 1900 ja 1950? Parempi vai huonompi?
Tuokin juttu oli pelkkiä sanoja peräkkäin ilman, että meikäläiselle selvisi missä olisi parannettavaa. Nimittäin jos sitä edes olisi menneisiin aikoihin verrattuna.