Pohjoismaat ovat onnistuneet kasvattamaan metsissään sekä hakkuita että hiilinielua. Vielä 1960-luvun alussa metsien puuvarasto ei juuri karttunut, sillä vuotuinen kasvu käytettiin tarkkaan hyödyksi. 1970-luvulle tultaessa tilanne muuttui. Siitä pitäen lisääntyvien hakkuiden rinnalla myös metsien hiilinielu on sekä Ruotsissa, Norjassa että Suomessa kasvanut, kertoi professori Tomas Lundmark Koli Forumissa.

Hän esitteli tutkimustuloksia eri tavoin käsiteltyjen metsien ilmastohyödyistä. Tutkimuksessa vertailtiin mallien avulla Ruotsin valtion metsiä hallinnoivan Sveaskogin mailla, miten eri tavoin käsitellyt metsät sitovat hiiltä. Ensimmäisen skenaarion mukaan 15 prosentilla metsistä siirrytään jatkuvaan kasvatukseen ja toisessa vaihtoehdossa 15 prosentilla metsistä kasvua lisätään tehostamalla metsien hoitoa.

Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana eri vaihtoehdot eivät juuri poikenneet toisistaan. Sen sijaan 50 vuoden kuluttua erot näkyvät jo selvästi. Tehostetut metsänhoitomenetelmät lisäävät puuston kasvua ja sen myötä ilmastohyötyjä. Jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdossa mallit ennustavat kasvun vähenemistä. Sveaskogin suojelumetsissä puuston sisältämä hiilivarasto mallien mukaan vähitellen hupenee.

Lundmar muistutti, että nykymetsissä näkyvät päätökset, joita on tehty pari sukupolvea sitten.

”Samalla tavalla meidän on nyt tärkeätä ajatella tulevia sukupolvia.”

Lundmark on turhautunut keskusteluun, jota käydään metsien hiilinieluista. Metsien kasvusta huolehtimalla on mahdollista pitää yllä hiilinielua samalla, kun metsistä korjataan uusiutuvaa raaka-ainetta. Hiiltä ei voi määräänsä enempää varastoida metsiin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ilmakehään.

Kansainvälinen keskustelutapahtuma Koli Forum kokoontui kaksi viikkoa sitten Kolin maisemissa kymmenettä kertaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.