Koivun runko paksuuntuu juuri sopivaksi, jotta se jaksaa taipumatta kantaa latvuksensa painon. Puulla on siis jonkinlainen ymmärrys painostaan. Helsingin ja Cambridgen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat paikantaneet geeniin, joka vaikuttaa tähän.
Tutkimuksessa hyödynnettiin Suomesta Elimäeltä löytynyttä erikoista hieskoivua. Se kasvaa elämänsä kolme ensimmäistä kuukautta normaalisti, minkä jälkeen varsi yhtäkkiä taipuu tyvestä, ja koko pikku puu kaatuu pitkin pituuttaan.
Tutkijat osoittivat, että puun nitkahtaminen johtuu siitä, ettei puu pysty lisäämään varren paksuutta samassa suhteessa kuin latvuksen paino kasvaa. Muutos on paikannettu yhteen kohtaan koivun perimässä. Seuraavaksi tutkijat aikovat tunnistaa mutatoituneen geenin.
Mutaatio on nimetty löytypaikkansa mukaan elimäeksi.
Punnuksia puihin
Se, että koivut pystyivät kasvattamaan rungon paksuutta lisääntynyttä latvuksen painoa vastaamaan, todettiin kasvihuonekokeissa. Niissä tutkijat kiinnittivät kasvihuoneessa kasvatettujen, kahden kuukauden ikäisten hieskoivujen maanpinnan yläpuolisiin osiin painoja ja seurasivat puiden kehitystä.
”Vaikka ajatus kasvien kyvystä aistia oma painonsa ja kasvattaa varren paksuutta sitä vastaavaksi kuulostaakin itsestään selvältä, meidän tutkimuksemme on ensimmäinen, jossa tutkitaan tätä asiaa puilla”, Juan Alonso-Serra Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta kertoo.
Tutkimus on julkaistu Current Biology -lehdessä. Oheisella videolla näkyy, miten Kouvolan Elimäeltä löydetty koivumuoto ja tavallinen koivu kasvavat samalla tavalla noin kolmen kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen elimäki-koivun runko ei enää jaksa kannatella latvusta, vaan koko pikkupuu kellistyy maahan.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Istutettiin 1970-luvun alussa Keski-Suomessa koivuja entiseen lehmihakaan, jossa siis ravinteita oli yllin kyllin. Kun puut olivat noin 2-metrisiä, niin osa niistä kaatui keväällä lehtien kasvettua. Oletin, että juuristo oli jäänyt heikoksi suhteessa muuhun puuhun ja siksi pienikin epätasapaino kaatoi puun. Pönkkäilin puita pystyyn, mihin ne jäivätkin. Ovat nykyään lähes 50-vuotiaita ja pystyssä ellei ole kaadettu.
Mahtoiko noillakin meidän puilla olla geenivika?