Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Annika Kangas ja Itä-Suomen yliopiston soveltavan tilastotieteen professori Lauri Mehtätalo kritisoivat kovin sanoin Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2018 julkaisemaa metsäluonnon monimuotoisuuskarttaa. Professorien artikkeli on julkaistu uusimmassa Metsätieteen aikakauskirjassa.

Ympäristökeskuksen raportin kartta-aineistossa metsiköiden suojeluarvoja arvioitiin kaukokartoitusaineistojen perusteella. Kankaan ja Mehtätalon mukaan ilman maastoarviota käytettynä aineisto johtaa kuitenkin suurella todennäköisyydellä virheellisiin päätöksiin. Varsinkaan lahopuun todennäköisen määrän arviointimenetelmä ei heidän mielestään kestä tieteellistä kritiikkiä.

”Siksi lahopuupotentiaalin arvo tietyssä metsässä ei saa vaikuttaa metsänomistajan mahdollisuuteen hyödyntää metsäänsä taloudellisesti, vaan suojeluarvo tulee aina arvioida maastossa”, Kangas ja Mehtätalo kirjoittavat.

Professoreiden mukaan suojelualuearvokarttaa ei pidä käyttää mihinkään metsiä koskevaan päätöksentekoon ennen kuin laskennan ja aineistojen puutteet ja virheet on korjattu.

Ympäristökeskuksen suojelualuearvokarttaa on kuitenkin jo hyödynnetty FSC-sertifioinnin määrittämien mahdollisten korkeiden luontoarvon eli ns. HCV-metsien kartoituksessa – ja nimenomaan lahopuun runsauden todennäköisyyden arviointiin.

MTK vaatiikin jo metsäteollisuutta poistamaan HCV-kartat heti käytöstä.

Puun ostajien on varmistuttava, onko HCV-merkinnän saaneella alueella luontoarvoja ja toimittava niin, että niitä ei vaaranneta. Metsänomistajien kritisoiman HCV-kartoituksen osumatarkkuus on jo aiemmin herättänyt epäilyjä.

HCV-kartan laati Metsälehteäkin kustantava Tapio Palvelut Oy.

”Metsässä oleva todellinen tilanne ratkaisee, onko kyseessä aito HCV-alue. Kartalla ja sitä kautta analyysin tuloksella on rooli ainoastaan tarkistusten kohdentamisessa”, johtava asiantuntija Lauri Saaristo toteaa Maaseudun Tulevaisuudessa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.