Ympäristösääntely ei ole Suomessa nykyisellään riittävän sopeutuvaa, Itä-Suomen yliopiston tuore ympäristöoikeuden professori Niko Soininen arvioi. Hänen mukaansa tähän kaatui viime kädessä myös Finnpulpin sellutehdashanke.

Korkein hallinto-oikeus perusteli tehtaan ympäristöluvan epäämistä EU:n vesipuitedirektiivillä. Sen lähtökohtana on ajatus sopeutuvasta sääntelystä, jossa olennaista on vesimuodostuman ekologisen tilan tarkastelu kokonaisuutena, yhteisvaikutukset mukaan lukien. Vesien tilan pitkän aikavälin kehitystä on kuitenkin mahdotonta arvioida etukäteen tarkasti, niinpä luvittaminen ennakkovalvonnan keinona on Suomessa vaikeuksissa ja tarve mahdollistaa lupien muutokset on suuri, Soininen katsoo.

”Globaalien ympäristömuutosten myötä tulee yhä haasteellisemmaksi arvioida yksittäisten hankkeiden lainmukaisuutta ennakolta, jollei lainsäädäntö sisällä riittävän järeitä keinoja muuttaa lupia jälkikäteen muuttuvien olosuhteiden ja muuttuvan tieteellisen tiedon valossa”, Soininen sanoo.

Hänen mukaansa vesistövaikutuksiltaan suurten hankkeiden luvitus vaikeutuu tulevaisuudessa, ellei kokonaisvaikutusten hallintaan, toiminnan sijaintiin ja lupien muutettavuuteen kiinnitetä nykyistä enemmän huomiota.

”Ympäristönsuojelulakiin sisältyvää lupien tarkistamisjärjestelmää heikennettiin vuonna 2015. Finnpulp-päätöksen valossa lainsäätäjän olisi syytä pohtia, tulisiko lupien jälkikäteisen muuttamisen sääntelyä arvioida uudelleen”, Soininen toteaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.