Porojen talvilaidunten väheneminen, heikkeneminen ja pirstoutuminen ovat jatkuneet, Luonnonvarakeskuksen tuore selvitys kertoo. Selvityksessä inventointiin porolaitumet vuosina 2016–18.
Selvityksen mukaan havumetsäalueen yhtenäisimmät ja laadultaan parhaat varttuneiden ja vanhojen metsien jäkälä- ja luppolaitumet sijaitsevat Metsä-Lapin laajoilla suojelualueilla. Laadultaan heikoimmat talvilaitumet sijaitsevat poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa, jossa metsien rakennetta hallitsevat hakkuualueet, taimikot ja nuoret kasvatusmetsät.
Pohjoisimmassa 20 paliskunnassa sijaitsevilla koealoilla jäkäläbiomassat ovat vähentyneet viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin 30 prosenttia. Samaan aikaan varpujen ja sammalten määrät ovat lisääntyneet merkittävästi.
Kuluneimmat jäkäliköt sijaitsevat Tunturi-Lapin ja Keski-Lapin paliskunnissa, joissa ei ole selvää laidunkiertoa talvi- ja kesälaidunten välillä. Suurimmat jäkäläbiomassat löytyvät edelleen Metsä-Lapin paliskuntien vain talvilaidunkäytössä olevilta laidunalueilta, jotka sijaitsevat suojelualueilla.
”Tilastoanalyysien perusteella koealojen jäkäläbiomassoihin vaikuttavat selvimmin laidunnuksen vuodenaikainen ajoittuminen, porotiheydet ja metsätalouden aiheuttamat muutokset metsien rakenteessa ja vanhojen metsien määrissä”, kertoo Luken erikoistutkija Jouko Kumpula. Jäkälikköjen heikkenemiseen vaikuttaa todennäköisesti yhä enemmän myös ilmastonmuutos.
Talvilaidunten parantaminen edellyttää kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia porolaidunten hoitosuunnitelmia. Selvityksen mukaan laidunkiertojärjestelmän kehittäminen ja poromäärien säätely tulisi ottaa huomioon poronhoidossa.
Poronhoidolle tärkeitä laidunmetsiä voitaisiin säilyttää säästämällä suojelualueiden ulkopuolella olevia vanhoja luonnontilaisia metsiä tai käsittelemällä niitä varovaisesti. Jatkuvan kasvatuksen kehittäminen ja laajempi käyttö parantaisi laidunmetsien tilaa kattavammin, selvityksessä todetaan.
Porolaiduninventoinnin tavoitteena on selvittää laitumien määrää, laatua ja käytettävyyttä sekä niissä tapahtuneita muutoksia kymmenen vuoden välein. Tietoa käytetään muun muassa päätettäessä suurimmasta sallitusta eloporomäärästä sekä ympäristön tilan muutosten seurannassa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Porotalous on suomelle vain kustannuserä, joka ei tuota muuta kuin vahinkoja ihmisille.
Jokainen eitolkuton tietää, että poroja on ekologiseen kestävyyteen nähden satakertainen määrä.
Niinsanottu porotalous on jäänne, joka tulee kitkeä pois. Samaa tasoa kuin olisi oikeus polttaa kaskeksi kenen tahansa metsät.
Poronhoitoalueeksi (13 miljoonaa hehtaaria, 36% suomen pinta-alasta) kutsuttu alue on mustalla muralla. Poronlihaa se tuottaa miljoona kiloa. Saman määrä tuotetaan sianlihaa 1000 hehtaarin viljoilla.