Lintuharrastajien tekemissä lintulaskennoissa on havaittu tänä kesänä harvinaisen vähän Suomen runsaimpia lintulajeja, peippoja ja pajulintuja. Peippoja on Suomessa nyt noin neljänneksen vähemmän kuin vuosituhannen alussa, ja pajulintukanta on pienentynyt yli kolmanneksen parissa vuodessa, tiedottavat Bird Life Suomi ja Luonnontieteellinen keskusmuseo.
Molempien lajien kanta on ollut laskussa jo pitkään. Peippo on vähentynyt 2000-luvulla, vaikka levinneisyydeltään eteläisenä, Euroopassa talvehtivana lajina sen pitäisi runsastua Suomessa ilmastonmuutoksen myötä.
”Tämä voi johtua lisääntyneistä hakkuista. Peippo välttelee hakkuuaukeita ja sen pesimätiheydet ovat sitä suurempia, mitä korkeampaa puusto on”, sanoo suojeluasiantuntija Tero Toivanen BirdLife Suomesta.
Pajulinnun nykyisen pesimäkannan arvioidaan olevan puolet 1980-luvun huippuvuosista. Suomen pajulintukanta on saattanut vuosikymmenien mittaan pienentyä viidellä miljoonalla parilla.
”Pajulinnun vähenemisen syyt eivät ole varmuudella tiedossa, mutta laji talvehtii Afrikassa, jossa kuivuus voi lisätä talviaikaista kuolleisuutta”, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Huomattavan runsaita lintulajeja ovat Suomessa tänä kesänä esimerkiksi peukaloinen, mustapääkerttu ja tikli. Nämä lajit ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä ja niiden levinneisyysalueet ovat laajentuneet nopeasti kohti pohjoista.
Maailmanlaajuisesti uhanalaisen pohjansirkun pesimäkanta on elpynyt Pohjois-Suomessa ja palannut 1990-luvun tasolle pitkän taantuman jälkeen. Tunturi-Lapin vahvojen pikkujyrsijäkantojen myötä tunturikihuja sekä useita petolintuja, kuten piekanoja, pesii Suomessa eniten sitten vuoden 2019. Näiden lajien pesintämenestys on vahvasti sidoksissa jyrsijöiden runsauteen tunturialueilla.
Suomen pesimälinnustoa seurataan muun muassa ympäri maata sijaitsevien kuuden kilometrin mittaisten laskentareittien avulla. Reittejä on lähes 600, ja niistä lasketaan vuosittain noin puolet. Valtaosan laskennoista tekevät vapaaehtoiset lintuharrastajat.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tiettävästi puuvaranto kasvaa joka vuosi. Jos oletetaan, että peippokannan väheneminen neljänneksellä joutuisi metsien samansuuruisesta vähenemisestä, niin hakkuita olisi pitänyt tehdä nelinkertainen määrä nykytasoon verrattuna. Siis turha on hakkuita syyttää peippojen määrän vähenemisestä. .
Kaikesta mahdollisesta syytetään lisääntyneitä hakkuita. Birdlife voisi alkaa hakea oikeitakin syitä. Esimerkiksi vuotuiset säänvaihtelut ja ilmastonmuutos niin Suomessa kuin talvehtimisalueilla.
Otsikkoon nostetaan joidenkin lajien vähentyminen, ei toisten lisääntyminen.
Johtuukohan lisääntyminen hakkuista, kun se on automaattivastaus vähentymiseen.